Muut listatkoot vuoden parhaimmat levyt (Lapko- A New Bohemia!) Minä sen sijaan listaan kaikki ne levyt, jotka ovat päätyneet hyllyyni tämän vuoden aikana. Opiskelun ja opiskelijabudjetilla elämisen takia mun levyjenostovimma on hieman laantunut tai enemmänkin en anna itseni edes mennä lähellekään levykauppoja jos rahaa ei ole. Silti onnistuin hommaamaan salaa itseltäni jopa 39 levyä. Luulisin että summa vielä ehtii nousta kun menen kiertelemään Helsingin levykauppoja vuoden vaihteessa.
Amorphis- Skyforger
- Ultimate darra/koomaus-levy. Mä olen tuijotellut kattoon kuunnellessani tätä. Norjalainen kaverini kertoi, että tää aukeaa hitaasti ja yksi biisi kuulostaa Opethilta.
Arctic Monkeys- Humbug
-Olen edelleenkin sitä mieltä, että tää on hyvä levy, mutta einiinhyvälevy Arctic Monkeysin levyksi.
Bitch Alert- Kill Your Darlings
-Bitchejä on tullu popiteltua aika runsaasti tänä vuonna. Rriot silti iskee kovemmin.
Chisu- Alkovi
Chisu- Vapaa ja yksin
-Kiittäkäämme Provinssia Chisu-innostuksestani. Vapaa ja yksin on vain hemmetin hyvä levy, surullinen, mutta aivan loistava.
Circa Survive- Blue Sky Noise
-Pitkän etsinnän jälkeen löysin tän ja maksoin yli parikymppiä! Mutta aivan jokaisen pennin arvoinen, Circa Survive ei osaa pettää mua.
Disco Ensemble- Viper Ethics
Disco Ensemble- The Island of Disco Ensemble
-Ekan kuuntelukerran jälkeen tämä levy tuntui pettymykseltä, mutta sitten jotain tapahtui ja mä rakastuin biiseihin. Ei toki voita Magic Recoveriesia, mutta loistavaa settiä.
Elliott Smith- Either/Or
Elliott Smith- Figure 8
-Tunnustan taas rakkauteni Elliottia kohtaan ja on hämäävää kuinka yhtäkkiä Elliott Smithin levyt vaan hyppäsivät silmiini levykaupoissa, koska pari vuotta sitten ei niitä mistään löytynyt. Elliott on pelastanut mun useita öitä kun en ole saanut unta ja yöbussimatkoja.
Jack Johnson- Between the Dreams
-Roskilde ja aurinko! Kylminä talvipäivinä Jack Johnson piristää.
Florence + the Machine- Between Two Lungs
Funeral for a Friend- Your History is Mine
Funeral for a Friend- Hours
-Hoursia himoitsin pitkään ja vihdoinkin löysin sen äxästä hyvin halvalla.
Garbage- Version 2.0
The Gaslight Anthem- American Slang
-Fakta: ´59 sound on yksi parhaimmista levyistä (mielestäni) , sen takia pelkäsin tätä uutta levyä suunnattomasti. Aluksi levy tuntui vähän lattealta, mutta se on vain erilainen, erilainen mutta loistava.
Kent- Tillbaka till Samtiden
-Kentiä saa kiittää mun ruotsi-innostuksesta.
Kerho- Oikku ep
Jaakko&Jay-War Is Noise
-Mä olin unohtanut nopeatempoisen musiikin ihanuuden. Polittiisia sanoituksia, persoonallista musiikkia. Kesäinen olo tulloo.
Lady Gaga- Fame
- En tiedä miten mä voin ikinä perustella että omistan lady gagan levyn?? Tätä tulee kuunneltua kun valmistaudun baariin.
Lapko- Young Desire LP
Lapko- A New Bohemia
-Tämä nyt on rakkaus. En mä osaa enempää selittää.
Maj Karma- Sodankylä
-Sodankylä nyt on pakko ostaa kun sen jossain näkee.
Mew- And the Glass Handed Kites
M.I.A - Maya
My Chemical Romance- Danger Days
-Käytin ruokarahani MCR:n levyyn. Dedication. Positiivinen levy ja muistuttaa mua Pariisista.
NOFX- Coaster
Oasis- Dig Out Your Soul
-Oon onnellinen että Oasis (joka oli mun lempparibändi vaik kuinka pitkään) julkaisi ihan helvetin kovan levyn ennen kun lopetti uransa. Uudistettu soundi, mutta silti niin Oasista.
Panic At The Disco- Pretty. Odd.
Rancid- Let The Dominoes Fall
Scandinavian Music Group- Nimikirjaimet
Scandinavian Music Group- Missä olet Laila?
- SMG iski vasta tänä vuonna, etenkin missä olet laila?. Nättejä biisejä.
Sigur Rós- Með suð í eyrum við spilum endalaust
-Hyvin tunnelmallinen ja kaunis. Yömusiikkia.
30stm- A Beautiful Lie
-Guilty pleasure haa. Jared Leto osaa tehdä biisejä, mikä edelleenkin ihmetyttää minua suuresti.
Vampire Weekend- Contra
Zen Café- Vuokralainen
27. joulukuuta 2010
26. joulukuuta 2010
Jälkijoulu
Joulu tuli ja joulu meni. Feilasin joulukalenterini pahemman kerran (ensimmäisenä listassa olisi ollut The Killersin Santa don't shoot me ja muut biisit olisivat luultavasti olleet jotain Kentin ja Smashing Pumpkinsin välimaastossa). Olen pahemman kerran kadonnut blogistamme liiankin pitkäksi aikaa, mutta ei hätää! Jatkan oman jouluni juhlimista vielä Sometimes I feel like throwing my hands up in the air
Florence + the Machine:n tahdissa ja myöhemmin aion kuolata uuden beibini perään eli sen mitä olen himoinnut jo vaikka kuinka pitkään: Refused are fucking dead- dvd:n parissa siis menee seuraavat päiväni.
Uuden vuoden suunnitelmien suhteen mä taistelen vahvasti Lapkon ja Disco Ensemblen keikkojen välillä ja harmittelen sitä faktaa, että voi kun olisin kaksi vuotta vanhempi.
Florencen ohella popitella kannattaa aina joensuusta lähtöisin olevaa, Ukkosmainetta, joka tuo varmasti edes pienen kestohymyn ja minulle ainakin hyvin kesäiset olotilat.
ja seuraavaksi mun puolesta on luvassa listauksia vuodesta 2010!
(btw. Beyoncé:n Halo on aivan loistava biisi. Ja minähän en tunnustanut sitä)
Florence + the Machine:n tahdissa ja myöhemmin aion kuolata uuden beibini perään eli sen mitä olen himoinnut jo vaikka kuinka pitkään: Refused are fucking dead- dvd:n parissa siis menee seuraavat päiväni.
Florencen ohella popitella kannattaa aina joensuusta lähtöisin olevaa, Ukkosmainetta, joka tuo varmasti edes pienen kestohymyn ja minulle ainakin hyvin kesäiset olotilat.
ja seuraavaksi mun puolesta on luvassa listauksia vuodesta 2010!
(btw. Beyoncé:n Halo on aivan loistava biisi. Ja minähän en tunnustanut sitä)
22. joulukuuta 2010
Piparibileet
Piparkakkutalon rakennus sujui eilen rattoisasti musiikin tahdissa! (paitsi että mun piparkakkutalo itseasiassa romahti jo...)
Kuunneltiin Wheatusta, joka itseasiassa oli mulle jokseenkin uusi tuttavuus, vaikka ilmeisesti tää Teenage Dirtbag-biisi oli aikoinaan suht isokin hitti.
Kuulemma Wheatuksen ekaa levyä on hankalaa löytää Suomesta, mut jos joku löytää niin mulle voi kertoa että mistä ;)
Wheatuksen lisäksi kuunneltiin Red Hot Chili Peppersiä. Ennen en yhtään tykännyt Anthony Kiedisin äänestä mutta sit jotenkin jossain vaiheessa aloin tykkäämään siitä ja sit aloin myös tykkäämään RHCP:n musiikista!
Kuunneltiin vaan tota RHCP:n uusinta Stadium Arcadium-levyä, kun sitä mä en okeestaan ollut paljoa kuullut, kun mulla on vaan By The Way-levy itselläni...
Ja lisäksi kuunneltiin Siaa! Sitäkin oon kuullut ihan liian vähän.
Kuunneltiin Wheatusta, joka itseasiassa oli mulle jokseenkin uusi tuttavuus, vaikka ilmeisesti tää Teenage Dirtbag-biisi oli aikoinaan suht isokin hitti.
Kuulemma Wheatuksen ekaa levyä on hankalaa löytää Suomesta, mut jos joku löytää niin mulle voi kertoa että mistä ;)
Wheatuksen lisäksi kuunneltiin Red Hot Chili Peppersiä. Ennen en yhtään tykännyt Anthony Kiedisin äänestä mutta sit jotenkin jossain vaiheessa aloin tykkäämään siitä ja sit aloin myös tykkäämään RHCP:n musiikista!
Kuunneltiin vaan tota RHCP:n uusinta Stadium Arcadium-levyä, kun sitä mä en okeestaan ollut paljoa kuullut, kun mulla on vaan By The Way-levy itselläni...
Ja lisäksi kuunneltiin Siaa! Sitäkin oon kuullut ihan liian vähän.
18. joulukuuta 2010
Joululauluja
Nythän saa jo fiilistellä joululauluja, vai mitä? Tässä seitsemän joulubiisiä, joista mä tykkään (ei välttämättä missään erityisessä paremmuusjärjestyksessä...). Ja tietty tykkään myös perinteisistä lauluista, niinkuin Sylvian joululaulusta ja Jouluyö, juhlayöstä yms.
1.
My Chemical Romance - All I Want For Christmas Is You
2.
Death Cab For Cutie - Christmas (Baby Please Come Home)
3.
The Killers - A Great Big Sled Feat. Toni Halliday
4.
Coldplay - Christmas Lights
5.
The Raveonettes - The Christmas Song
6.
Rooney - Merry Xmas Everybody
7.
John Lennon - Happy Christmas (War Is Over)
1.
My Chemical Romance - All I Want For Christmas Is You
2.
Death Cab For Cutie - Christmas (Baby Please Come Home)
3.
The Killers - A Great Big Sled Feat. Toni Halliday
4.
Coldplay - Christmas Lights
5.
The Raveonettes - The Christmas Song
6.
Rooney - Merry Xmas Everybody
7.
John Lennon - Happy Christmas (War Is Over)
15. joulukuuta 2010
Tonight, so bright
Tonight, so bright todellakin, koska minulla on uusi Smashing Pumpkinsin Mellon Collie & Infinite Sadness!! Mulla siis oli aiemminkin tämä levy, ja se on siis tuplalevy, mutta se eka levy (eli Dawn To Dusk) siitä mun vanhasta levystä oli jotenkin oudosti rikki, että cd-soitin ei ollenkaan pystynyt edes havaitsemaan levyn olevan soittimessa. En tiedä miten näin oli voinut käydä, koska levyssä ei näy naarmuja enkä muutenkaan ole mielestäni tehnyt sille mitään, joka olisi voinut saada sen rikkoutumaan. Mutta en kuitenkaan voinut elää asian kanssa ja kun löysin levykaupasta Mellon Collien hintaan 22 e (joka on tästä levystä mielestäni suht halpa hinta, kun se voi maksaa jopa yli 30 e!), niin pitihän se ostaa! Olen onnellinen.
Tonight, tonight on niiiin ihana!! Mun lempibiisi Pumpkinseilta.
We only come out at night on mun mielestä toisaalta vähän hassu, mutta toisaalta lyriikat on kivat ja siis se on silleen hyvällä tavalla hassu.
Thirty-threen official video on tosi hieno mun mielest, mutta sitä ei nyt pystynyt laittamaan tänne... Mutta biisi sentään koska se vasta onkin hieno!
Ah niiin ihana levy!
Tonight, tonight on niiiin ihana!! Mun lempibiisi Pumpkinseilta.
We only come out at night on mun mielestä toisaalta vähän hassu, mutta toisaalta lyriikat on kivat ja siis se on silleen hyvällä tavalla hassu.
Thirty-threen official video on tosi hieno mun mielest, mutta sitä ei nyt pystynyt laittamaan tänne... Mutta biisi sentään koska se vasta onkin hieno!
Ah niiin ihana levy!
13. joulukuuta 2010
Jee!
Tulipas mielikuvituksellinen otsikko... No mutta siis viime aikoina oon kuunnellut (My Chemical Romancen Danger Daysin luukuttamisen lisäksi...) iloista musiikkia joka mun tapauksessa tarkoittaa Fall Out Boyta, koska siitä tulee aina hyvä mieli!
En ollut jostain syystä paljoa kuunnellut Fall Out Boyn Folie A Deux-levyä, mutta viime viikolla oli sellainen fiilis. Oon kuunnellut Infinity On Highia paljon enemmän.
The Take Over, The Breaks Over on mun yksi lempparibiisi Fall Out Boylta!
^^Tykkään tosta videosta!
En ollut jostain syystä paljoa kuunnellut Fall Out Boyn Folie A Deux-levyä, mutta viime viikolla oli sellainen fiilis. Oon kuunnellut Infinity On Highia paljon enemmän.
The Take Over, The Breaks Over on mun yksi lempparibiisi Fall Out Boylta!
^^Tykkään tosta videosta!
6. joulukuuta 2010
Oi maamme Suomi
Koska nyt on itsenäisyyspäivä, ajattelin että kirjoitan joistakin bändeistä, jotka ovat suomalaisia ja myös laulavat suomenkielellä.
PMMP on mun mielestä tosi hyvä! Tykkään tosi paljon biisien sanoituksista.
Paulalla ja Miralla on myös yleensä aina tosi hyvä liveshow, ja myös asut on mietitty ja se on mun mielestä kiva.
Oi Provinssin keikka oli ihana! Mun lempparilevyt PMMP:ltä on varmaan Kovemmat kädet ja sitten tää uusin, Veden varaan.
Scandinavian Music Group on mun toinen suosikki suomenkielellä laulavista bändeistä.
SMG esiintyy muistaakseni Tavastialla 12.12. Olisi ollut kiva mennä mutta en tuona päivänä millään pääse, höh.
Ja sitten vielä Tiktak. Harmi kun Tiktak lopetti jo. Ja harmi kun en päässyt Tiktakin jäähyväiskeikalle aikoinaan, koska se oli loppuunmyyty!
Rannaton on yksi mun lempparibiiseistä Tiktakilta.
Ja tämähän on siis klassikko!
PMMP on mun mielestä tosi hyvä! Tykkään tosi paljon biisien sanoituksista.
Paulalla ja Miralla on myös yleensä aina tosi hyvä liveshow, ja myös asut on mietitty ja se on mun mielestä kiva.
Oi Provinssin keikka oli ihana! Mun lempparilevyt PMMP:ltä on varmaan Kovemmat kädet ja sitten tää uusin, Veden varaan.
Scandinavian Music Group on mun toinen suosikki suomenkielellä laulavista bändeistä.
SMG esiintyy muistaakseni Tavastialla 12.12. Olisi ollut kiva mennä mutta en tuona päivänä millään pääse, höh.
Ja sitten vielä Tiktak. Harmi kun Tiktak lopetti jo. Ja harmi kun en päässyt Tiktakin jäähyväiskeikalle aikoinaan, koska se oli loppuunmyyty!
Rannaton on yksi mun lempparibiiseistä Tiktakilta.
Ja tämähän on siis klassikko!
5. joulukuuta 2010
3. joulukuuta 2010
2. joulukuuta 2010
Joulukalenteri
Minä tiedän, että tänään on jo joulukuun toinen päivä ja en vieläkään omista joulukalenteria, joten tästä syystä aion listata biisejä jokainen päivä joulukuun aikana. Näillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä toisiensa kanssa, mutta yritän pysyä siinä kriteerissä, että nämä ovat biisejä, jotka saavat minut hymyilemään tai nauramaan. Hyväolobiisejä siis, ehkä noloa settiä, mutta en kauheasti jaksa välittää.
1. Avril Lavigne- Girlfriend
2. Paramore- Hallelujah
1. Avril Lavigne- Girlfriend
2. Paramore- Hallelujah
28. marraskuuta 2010
where is my mind
Imogen Heap @ Tavastia 18.11.2010
Mä olen kadottanut viime aikoina liikaa päiviä, johonkin, en edes itse tiedä minne. Mä en löydä aikaa asioihin, joita rakastan tehdä. Tämän takia tämäkin reportti on myöhästynyt aivan liikaa. 18.11.2010 mullisti elämäni, tai ainakin voisin sanoa, että kun kyseinen nainen astui lavalle, esitellen supporting actit olin jo lähes myyty. Aikaisemmin olin povannut keikasta kyynelkanavat aukaisevaa, etenkin kun tiesin saapuvani Tavastialle lähes suoraan koulusta istuttuani neljä puoli tuntia bussissa. Ensimmäinen lämppäri, Ben Christophers, joka kuului myös Imogenin omiin riveihin, muistutti minua Anthony Greenistä (ja jokainen kuka minut tietää, on myös hyvin selvillä siitä että ihannoin hyvin vahvasti Anthony Greeniä) ja jokainen biisi oli aivan ihastuttava. Mies lauloi keskittyneesti ja hymyili pariin otteeseen hyvin leveästi. Toisen, hieman kummallisen, mutta hyvin taiteellisen lämmittelijän, Geese- nimeä tottelevan trion jälkeen Imogen Heap vihdoinkin valtasi lavan, ja olin jo keikan alkumetreillä onnellinen että olimme saaneet kuin saaneetkin liput kyseiselle keikalle.
Imogen Heap osaa viihdyttää, visuaallisesti kuin musiikinkin kannalta. Biisi toisensa jälkeen täytti salin tunnelmallisuudellaan. Imogen oli ihastuttava kertoessaan biisiensä taustoja, tarinoita kaveristaan joka ei syönyt mitään eläinkunnan tuotteita, mutta pystyi silti lipsumaan suklaakeksien suhteen, huonoista baari-illoista (First Train Home) ja siitä kuinka Just For Now kertoo itseasiassa joulusta ja sitä voi pitää myös joululauluna. Olisin toivonut että olisin nähnyt hieman enemmän lavalle, mutta minulle riitti oikeastaan kuuleminenkin. Keikka täytti koko paikan luovuudella, iso puu keskellä lavaa täyttyi jokaisen biisin aikana erilaisilla valoshowlla, Imogen soitti milloin viinilaseja ja kaikkea kummallista, ja hemmetti. Tämä on yksi niistä keikoista, joista ei voi edes kirjoittaa tai kertoa täydellisesti, siellä olisi vain täytynyt olla. Just For Now:n aikana yleisö pääsi laulamaan mukana ja muutenkin yleisö seurasi keikkaa hyvin keskittyneesti.
Imogen palautti uskoni naislaulajiin taas.
Tässä loistavaakin loistavampi settilista ja vielä sidenotena, että keikka kesti yli puolen yön. Kummallista sinänsä sillä yleensä Tavastialla ollessani keikat ovat loppuneet rutkasti aikaisemmin:
THE WALK
SWOON
COME HERE BOY
CLEAR THE AREA
WAIT IT OUT
FIRST TRAIN HOME
LITTLE BIRD
CANVAS
AHA!
SPEEDING CARS
LET GO
JUST FOR NOW
BETWEEN SHEETS
MUST BE DREAMING
CLOSING IN
GOODNIGHT AND GO
HEADLOCK
TIDAL
THE MOMENT I SAID IT
HIDE AND SEEK
Mä olen kadottanut viime aikoina liikaa päiviä, johonkin, en edes itse tiedä minne. Mä en löydä aikaa asioihin, joita rakastan tehdä. Tämän takia tämäkin reportti on myöhästynyt aivan liikaa. 18.11.2010 mullisti elämäni, tai ainakin voisin sanoa, että kun kyseinen nainen astui lavalle, esitellen supporting actit olin jo lähes myyty. Aikaisemmin olin povannut keikasta kyynelkanavat aukaisevaa, etenkin kun tiesin saapuvani Tavastialle lähes suoraan koulusta istuttuani neljä puoli tuntia bussissa. Ensimmäinen lämppäri, Ben Christophers, joka kuului myös Imogenin omiin riveihin, muistutti minua Anthony Greenistä (ja jokainen kuka minut tietää, on myös hyvin selvillä siitä että ihannoin hyvin vahvasti Anthony Greeniä) ja jokainen biisi oli aivan ihastuttava. Mies lauloi keskittyneesti ja hymyili pariin otteeseen hyvin leveästi. Toisen, hieman kummallisen, mutta hyvin taiteellisen lämmittelijän, Geese- nimeä tottelevan trion jälkeen Imogen Heap vihdoinkin valtasi lavan, ja olin jo keikan alkumetreillä onnellinen että olimme saaneet kuin saaneetkin liput kyseiselle keikalle.
Imogen Heap osaa viihdyttää, visuaallisesti kuin musiikinkin kannalta. Biisi toisensa jälkeen täytti salin tunnelmallisuudellaan. Imogen oli ihastuttava kertoessaan biisiensä taustoja, tarinoita kaveristaan joka ei syönyt mitään eläinkunnan tuotteita, mutta pystyi silti lipsumaan suklaakeksien suhteen, huonoista baari-illoista (First Train Home) ja siitä kuinka Just For Now kertoo itseasiassa joulusta ja sitä voi pitää myös joululauluna. Olisin toivonut että olisin nähnyt hieman enemmän lavalle, mutta minulle riitti oikeastaan kuuleminenkin. Keikka täytti koko paikan luovuudella, iso puu keskellä lavaa täyttyi jokaisen biisin aikana erilaisilla valoshowlla, Imogen soitti milloin viinilaseja ja kaikkea kummallista, ja hemmetti. Tämä on yksi niistä keikoista, joista ei voi edes kirjoittaa tai kertoa täydellisesti, siellä olisi vain täytynyt olla. Just For Now:n aikana yleisö pääsi laulamaan mukana ja muutenkin yleisö seurasi keikkaa hyvin keskittyneesti.
Imogen palautti uskoni naislaulajiin taas.
Tässä loistavaakin loistavampi settilista ja vielä sidenotena, että keikka kesti yli puolen yön. Kummallista sinänsä sillä yleensä Tavastialla ollessani keikat ovat loppuneet rutkasti aikaisemmin:
THE WALK
SWOON
COME HERE BOY
CLEAR THE AREA
WAIT IT OUT
FIRST TRAIN HOME
LITTLE BIRD
CANVAS
AHA!
SPEEDING CARS
LET GO
JUST FOR NOW
BETWEEN SHEETS
MUST BE DREAMING
CLOSING IN
GOODNIGHT AND GO
HEADLOCK
TIDAL
THE MOMENT I SAID IT
HIDE AND SEEK
22. marraskuuta 2010
I had the best time in ages
Olin katsomassa Disco Ensemblen keikkaa Tavastialla 13.11.2010. En ollut ensin yhtään varma, haluanko lähteä tälle keikalle, mutta lähdin kuitenkin, ja olin tyytyväinen, koska Disco Ensemble on mielestäni aina todella hyvä livenä! Olen nähnyt heidät varmaan kuusi kertaa livenä, en ole ihan varma :D
Semi Eternal Flame/Undo on mun lempparibiisi uudelta levyltä, ja se tietysti soitettiin myös keikalla, paras!! Suomalaisista bändeistä Disco Ensemble on kyllä yksi mun suosikeista, ellei jopa se kaikkein eniten suosikki.
En viitsinyt keikalla mennä kovin eteen koska ajattelin, etten halua pittiin. Mutta näin silti ihan hyvin ja oli hauskaa! Mun mielestä on siistiä, että Disco Ensemble on ollut myös Warped Tourilla mukana. Olis kivaa joskus päästä USA:aan katsomaan Warped Touria!
So Long, Sisters, yksi suosikeistani First Aid Kitilta. Sitä ei kylläkään keikalla kuultu, mutta halusin laittaa sen silti tähän kun se on niin hyvä!
Olisin laittanut Headphonesin tähän kohtaan, mutta ei löytynyt sopivaa videota. Joten loistava biisi 24/365 korvatkoon sen!
Seuraavaa Disco Ensemblen keikkaa odotellessa!
Semi Eternal Flame/Undo on mun lempparibiisi uudelta levyltä, ja se tietysti soitettiin myös keikalla, paras!! Suomalaisista bändeistä Disco Ensemble on kyllä yksi mun suosikeista, ellei jopa se kaikkein eniten suosikki.
En viitsinyt keikalla mennä kovin eteen koska ajattelin, etten halua pittiin. Mutta näin silti ihan hyvin ja oli hauskaa! Mun mielestä on siistiä, että Disco Ensemble on ollut myös Warped Tourilla mukana. Olis kivaa joskus päästä USA:aan katsomaan Warped Touria!
So Long, Sisters, yksi suosikeistani First Aid Kitilta. Sitä ei kylläkään keikalla kuultu, mutta halusin laittaa sen silti tähän kun se on niin hyvä!
Olisin laittanut Headphonesin tähän kohtaan, mutta ei löytynyt sopivaa videota. Joten loistava biisi 24/365 korvatkoon sen!
Seuraavaa Disco Ensemblen keikkaa odotellessa!
20. marraskuuta 2010
8. marraskuuta 2010
The Gaslight Anthem @ Tavastia
The Gaslight Anthem soitti Tavastialla tiistai-iltana 2.11., ja paikalla olimme me molemmat, sekä Starla että Uncool (eli minä). Olimme molemmat nähneet New Jerseystä tulevan yhtyeen aiemminkin, Ruississa '09.
Tavastiahan on varmaan Helsingin perinteisin keikkapaikka klubikeikoille, kaikki tietävät Tavastian. Saavuimme paikalle vähän ilta kahdeksan jälkeen, koska Tavastialla ei useinkaan vielä alkuillasta ole mitenkään kovaa tungosta ja pääsee hyville paikoille.
The Gaslight Anthemilla oli kaksi lämppäriä, Speakeasy ja Chuck Ragan. Ensimmäinen oli mielestäni ihan hyvä, mutta Chuck Raganiin en enää oikein jaksanut keskittyä, vaikka siinä vaiheessa iltaa lavan edusta alkoi jo täyttyä ja moni vaikutti pitävän Chuck Raganin musiikista.
Illan pääesiintyjä nousi lavalle hiukan ennen puoli yhtätoista. Setti aloitettiin biisillä The Spirit Of Jazz, joka on marraskuun sinkkulohkaisu American Slang-albumilta, ja jonka mukaan (osittain) tämä blogimmekin on nimetty. "Cool is dead, baby go on to sleep..." Tiheässä ihmisjoukossa näkyvyys lavalle ei ollut mikään maailman paras, mutta tanssimme silti ihan innolla!
Mielestäni The Gaslight Anthem soitti rennon oloisesti ja heillä näytti olevan hauskaa. Laulaja Brian Fallonin välispeakit sivusivat niin vanhoja elokuvia (joista käytiin keskustelua eturivin kanssa) kuin Suomessa vallitsevaa auringonvalon ja D-vitamiinin puutetta talvisin. Mun mielestä on aina mukava kuunnella välispeakkeja vaikka ne olisivat vähän pidempiäkin!
Siinä jonkun kuvaama video keikalta, puhetta D-vitamiinista ja Old Haunts!
Settilista kokonaisuudessaan:
1.The Spirit Of Jazz
2. Boxer
3. Wherefore Art Thou, Elvis?
4. The Diamond Church Street Choir (with Brown Eyed Girl snippet)
5.1930
6. High Lonesome
7. Bring It On
8. Old Haunts
9. Old White Lincoln
10. Even Cowgirls Get The Blues
11. Film Noir
12. Blue Jeans & White T-shirts
13. The Queen Of Lower Chelsea
14. Stay Lucky
15. We Came To Dance
16. Miles Davis & The Cool
17. Great Expectations
18. The '59 Sound
Encore:
19. She Loves You
20. American Slang
21. Casanova, Baby!
22. American Girl (Tom Petty cover) (with Chuck Ragan)
23. Here's Looking At You, Kid
24. The Backseat
Mielestäni oli kivaa, että bändi soitti biisejä kaikilta kolmelta levyltään, vaikkakin ensimmäiseltä Sink Or Swim levyltä huomattavasti vähemmän, vain kaksi biisiä (1930 & We Came To Dance). Olisin ehkä halunnut kuulla vielä I'da Called You A Woody, Joen, mutta ehkä ensi kerralla! :) Muuten kyllä soittivat oikeastaan kaikki lempparibiisini! Ja muutenkin tykkäsin keikasta ihan tosi paljon! Uudet biisit olivat loistavia livenä. Ja keikalla kuultiin myös tuntemattomampiakin biisejä, tai siis biisejä Senor And The Queen-EP:ltä sekä She Loves You, joka löytyy Tumbling Dice/She Loves You 7 inchiltä.
Ja We Came To Dance rocks!!! :))
Starlan terveiset: '59 Sound on yksi parhaimmista levyistä! Brianin hymy valtasi Tavastian ja välispeakit oli tosi randomeita. Here's Looking At You, Kid oli loistava livenä (Uncool totally agrees!!) ja uudet biisit toimivat mahtavasti. Oli ihanaa!
Tähän kommenttiin onkin hyvä lopettaa!
Tavastiahan on varmaan Helsingin perinteisin keikkapaikka klubikeikoille, kaikki tietävät Tavastian. Saavuimme paikalle vähän ilta kahdeksan jälkeen, koska Tavastialla ei useinkaan vielä alkuillasta ole mitenkään kovaa tungosta ja pääsee hyville paikoille.
The Gaslight Anthemilla oli kaksi lämppäriä, Speakeasy ja Chuck Ragan. Ensimmäinen oli mielestäni ihan hyvä, mutta Chuck Raganiin en enää oikein jaksanut keskittyä, vaikka siinä vaiheessa iltaa lavan edusta alkoi jo täyttyä ja moni vaikutti pitävän Chuck Raganin musiikista.
Illan pääesiintyjä nousi lavalle hiukan ennen puoli yhtätoista. Setti aloitettiin biisillä The Spirit Of Jazz, joka on marraskuun sinkkulohkaisu American Slang-albumilta, ja jonka mukaan (osittain) tämä blogimmekin on nimetty. "Cool is dead, baby go on to sleep..." Tiheässä ihmisjoukossa näkyvyys lavalle ei ollut mikään maailman paras, mutta tanssimme silti ihan innolla!
Mielestäni The Gaslight Anthem soitti rennon oloisesti ja heillä näytti olevan hauskaa. Laulaja Brian Fallonin välispeakit sivusivat niin vanhoja elokuvia (joista käytiin keskustelua eturivin kanssa) kuin Suomessa vallitsevaa auringonvalon ja D-vitamiinin puutetta talvisin. Mun mielestä on aina mukava kuunnella välispeakkeja vaikka ne olisivat vähän pidempiäkin!
Siinä jonkun kuvaama video keikalta, puhetta D-vitamiinista ja Old Haunts!
Settilista kokonaisuudessaan:
1.The Spirit Of Jazz
2. Boxer
3. Wherefore Art Thou, Elvis?
4. The Diamond Church Street Choir (with Brown Eyed Girl snippet)
5.1930
6. High Lonesome
7. Bring It On
8. Old Haunts
9. Old White Lincoln
10. Even Cowgirls Get The Blues
11. Film Noir
12. Blue Jeans & White T-shirts
13. The Queen Of Lower Chelsea
14. Stay Lucky
15. We Came To Dance
16. Miles Davis & The Cool
17. Great Expectations
18. The '59 Sound
Encore:
19. She Loves You
20. American Slang
21. Casanova, Baby!
22. American Girl (Tom Petty cover) (with Chuck Ragan)
23. Here's Looking At You, Kid
24. The Backseat
Mielestäni oli kivaa, että bändi soitti biisejä kaikilta kolmelta levyltään, vaikkakin ensimmäiseltä Sink Or Swim levyltä huomattavasti vähemmän, vain kaksi biisiä (1930 & We Came To Dance). Olisin ehkä halunnut kuulla vielä I'da Called You A Woody, Joen, mutta ehkä ensi kerralla! :) Muuten kyllä soittivat oikeastaan kaikki lempparibiisini! Ja muutenkin tykkäsin keikasta ihan tosi paljon! Uudet biisit olivat loistavia livenä. Ja keikalla kuultiin myös tuntemattomampiakin biisejä, tai siis biisejä Senor And The Queen-EP:ltä sekä She Loves You, joka löytyy Tumbling Dice/She Loves You 7 inchiltä.
Ja We Came To Dance rocks!!! :))
Starlan terveiset: '59 Sound on yksi parhaimmista levyistä! Brianin hymy valtasi Tavastian ja välispeakit oli tosi randomeita. Here's Looking At You, Kid oli loistava livenä (Uncool totally agrees!!) ja uudet biisit toimivat mahtavasti. Oli ihanaa!
Tähän kommenttiin onkin hyvä lopettaa!
5. marraskuuta 2010
Killjoyzz at Paris
En voi oikeastaan vieläkään täysin ymmärtää, että näin My Chemical Romancen soittavan livenä edessäni maanantaina, Pariisissa, bändin joka merkkasi aikoinaan lähes koko maailman minulle.
Keikkaseurani kanssa päätettiin ottaa rennosti, mennä nauttimaan musiikista ilman suurempaa stressausta eturivinpaikoista. Täten siis saavuimme paikalle vasta seitsemältä ja yllätyimme siitä, että lämppärinä toiminut Starliners oli jo aloittanut soittamaan. Le Cigale on mukavan pieni keikkapaikka, semi-loistava äänentoisto ja kaiken kaikkiaan hyvin tunnelmallinen paikka, punaiset esiriput, punaiset tuolit ja tyylikkäät parvekkeet. Fiiniä verrattuna johonkin Nosturiin, vaikkakin paikkojahan ei voi verrata sillä käsittääkseni Le Cigale toimii myös teatterina (korjatkaa toki jos olen väärässä). Seisoin toisessa rivissä ensimmäisellä parvekkeella ja loistavat näkymät lavalle. Luksusta jos miettii sitä, mitä yleensä joudun keikoilla kokemaan.
Ranskalaisista keikkayleisönä ja järjestäjinä en voi sanoa muuta kuin positiivisia asioita, ilmapiiri oli hyvin rento, vaikkakin useat katsoivat vähän paheksuen kun kaverini kanssa innostuttiin fiilistelemään välimusiikitkin läpi (MIA:aa ja Smashing Pumpkinsia), voi toki olla että tuo johtui kenties housuissani salakuljetetusta puolalaisesta vodkasta vai mistä, mutta silti. Toki harmikseni paikalla ei tehty mitään ruumistarkastuksia, joten olin tavallaan kuljettanut pulloa mukanani piilossa aivan turhaan.
Jotten aivan eksy aiheesta, jota liiankin usein teen, jatkan Starlinersista. Mukavankuuloista musiikkia, hyvin kaunis ääni laulajalla, soittivat jopa coverina Sum 41:n Hell Songin. Bändi jäi mieleeni, vaikka yleensä lämppärit tulee sivuutettua käden heilautuksella enkä aina läheskään jaksa niihin edes keskittyä. Tiedä sitten kuinka suurta suosiota bändi nauttii kotimaassaan Ranskassa, mutta minä mielellään näkisin heidät uudemman kerran livenä.
Toinen suuri yllätys oli se, että My Chemical Romance valtasi lavan jo ilta kahdeksalta. Valot pois (odotettiin jostain syystä toista lämppäriä ja meinattiin lähteä juoksemaan hakemaan kaljaa ennen, mutta ne jäivät ostamatta), bändi lavalla enkä osannut muuta kuin hymyillä. Gerardin eroottiset tanssit, Mickeyn glitter basso, synttärilaulut Frankielle, The Ghost of Youn hidas versio, joku muija yleisöst pääsi laulamaan lavalle Our Lady of Sorrowsin,uusia biisejä (jotka sai mut odottamaan uutta levyä kuin kuuta nousevaa) ja Prisonin aikana jätkät yleisöstä heitti paidat pois laulajan kehoituksesta.
Karjuin ääneni käheäksi ja olin vain iloinen siitä faktasta, että olin juuri siellä, Pariisissa ja että MCR soitti suurinpiirtein kaikki lempparibiisini eivätkä he näyttäneet tylsityneiltä rokkistaroilta, joilta olisi noussut pissi hattuun vaan sen sijaan soittivat kuin viimeistä päivää.
Joku on onnistunut kuvaamaan oikeasti hyvälaatuisen videon keikalta.
settilista löytyypi täältä: http://www.mychemicalromance.com/blog/jeff/paris-fan-tour-reports
Keikkaseurani kanssa päätettiin ottaa rennosti, mennä nauttimaan musiikista ilman suurempaa stressausta eturivinpaikoista. Täten siis saavuimme paikalle vasta seitsemältä ja yllätyimme siitä, että lämppärinä toiminut Starliners oli jo aloittanut soittamaan. Le Cigale on mukavan pieni keikkapaikka, semi-loistava äänentoisto ja kaiken kaikkiaan hyvin tunnelmallinen paikka, punaiset esiriput, punaiset tuolit ja tyylikkäät parvekkeet. Fiiniä verrattuna johonkin Nosturiin, vaikkakin paikkojahan ei voi verrata sillä käsittääkseni Le Cigale toimii myös teatterina (korjatkaa toki jos olen väärässä). Seisoin toisessa rivissä ensimmäisellä parvekkeella ja loistavat näkymät lavalle. Luksusta jos miettii sitä, mitä yleensä joudun keikoilla kokemaan.
Ranskalaisista keikkayleisönä ja järjestäjinä en voi sanoa muuta kuin positiivisia asioita, ilmapiiri oli hyvin rento, vaikkakin useat katsoivat vähän paheksuen kun kaverini kanssa innostuttiin fiilistelemään välimusiikitkin läpi (MIA:aa ja Smashing Pumpkinsia), voi toki olla että tuo johtui kenties housuissani salakuljetetusta puolalaisesta vodkasta vai mistä, mutta silti. Toki harmikseni paikalla ei tehty mitään ruumistarkastuksia, joten olin tavallaan kuljettanut pulloa mukanani piilossa aivan turhaan.
Jotten aivan eksy aiheesta, jota liiankin usein teen, jatkan Starlinersista. Mukavankuuloista musiikkia, hyvin kaunis ääni laulajalla, soittivat jopa coverina Sum 41:n Hell Songin. Bändi jäi mieleeni, vaikka yleensä lämppärit tulee sivuutettua käden heilautuksella enkä aina läheskään jaksa niihin edes keskittyä. Tiedä sitten kuinka suurta suosiota bändi nauttii kotimaassaan Ranskassa, mutta minä mielellään näkisin heidät uudemman kerran livenä.
Toinen suuri yllätys oli se, että My Chemical Romance valtasi lavan jo ilta kahdeksalta. Valot pois (odotettiin jostain syystä toista lämppäriä ja meinattiin lähteä juoksemaan hakemaan kaljaa ennen, mutta ne jäivät ostamatta), bändi lavalla enkä osannut muuta kuin hymyillä. Gerardin eroottiset tanssit, Mickeyn glitter basso, synttärilaulut Frankielle, The Ghost of Youn hidas versio, joku muija yleisöst pääsi laulamaan lavalle Our Lady of Sorrowsin,uusia biisejä (jotka sai mut odottamaan uutta levyä kuin kuuta nousevaa) ja Prisonin aikana jätkät yleisöstä heitti paidat pois laulajan kehoituksesta.
Karjuin ääneni käheäksi ja olin vain iloinen siitä faktasta, että olin juuri siellä, Pariisissa ja että MCR soitti suurinpiirtein kaikki lempparibiisini eivätkä he näyttäneet tylsityneiltä rokkistaroilta, joilta olisi noussut pissi hattuun vaan sen sijaan soittivat kuin viimeistä päivää.
Joku on onnistunut kuvaamaan oikeasti hyvälaatuisen videon keikalta.
settilista löytyypi täältä: http://www.mychemicalromance.com/blog/jeff/paris-fan-tour-reports
31. lokakuuta 2010
Like a lady
Vikingarna kommer! Siinä yksi yleishyödyllinen lausahdus, jonka voi huudahtaa milloin tahansa kun menee Ruotsiin. Mutta oikeastihan aion kirjoittaa jälleen kerran ruotsalaisesta musiikista, eli Ruotsi-sarjan 4. osa on kyseessä.
The Sounds on varmaan mulle tärkein Ruotsista tuleva bändi heti The Arkin jälkeen. Ja bändin ensimmäinen levy Living in America (2003) on edelleen mulle yksi tärkeimmistä albumeista.
The Sounds on perustettu vuonna 1998 ja bändiin kuuluvat Maja Ivarsson, Felix Rodriguez, Johan Bengtsson, Jesper Anderberg ja Fredrik Nilsson.
The Sounds on myös mahtava livebändi, oon nähnyt yhtyeen kolme kertaa livenä, aina festareilla. Provinssi '08, Ruissi '09 ja Ruissi '10.
The Soundsin toinen albumi on siis Dying to say this to you (2006).
En ollut aluksi yhtään varma, tykkäänkö The Soundsin kolmannesta levystä Crossing the rubicon. Mulla kesti enemmän aikaa niin sanotusti sisäistää se levy, mutta nykyään pidän siitä hyvin paljon. Ja onhan se ainakin mun mielestä erilainen levy kuin aiemmat kaksi.
Lisäksi mun mielestä Maja on yksi parhaimmista naislaulajista ja Maja on ihan loistava!
www.myspace.com/thesounds
Ja sitten postaukseni toiseen bändiin, joka on Sahara Hotnights.
Hangin' on mun ehdoton lempibiisi Sahara Hotnightsilta, se on levyltä Kiss & Tell.
Sahara Hotnightsiin kuuluvat Maria Andersson, Jennie Asplund, Johanna Asplund ja Josephine Forsman.
Bändi on julkaissut viisi albumia: C'mon let's pretend (1999), Jennie Bomb (2001), Kiss & tell (2004), What if leaving is a loving thing (2007) ja Sparks (2009). Sparks koostuu cover-biiseistä.
Sahara Hotnights on mun mielestä tosi hyvä bändi ja haluaisin nähdä heidät vielä livenä! Tykkään tästä bändistä kun mun mielestä tässä musiikissa on kivaa energiaa ja kuuntelenkin tätä aika usein kun oon hyvällä tuulella.
www.saharahotnights.com
www.myspace.com/saharahotnights
The Sounds on varmaan mulle tärkein Ruotsista tuleva bändi heti The Arkin jälkeen. Ja bändin ensimmäinen levy Living in America (2003) on edelleen mulle yksi tärkeimmistä albumeista.
The Sounds on perustettu vuonna 1998 ja bändiin kuuluvat Maja Ivarsson, Felix Rodriguez, Johan Bengtsson, Jesper Anderberg ja Fredrik Nilsson.
The Sounds on myös mahtava livebändi, oon nähnyt yhtyeen kolme kertaa livenä, aina festareilla. Provinssi '08, Ruissi '09 ja Ruissi '10.
The Soundsin toinen albumi on siis Dying to say this to you (2006).
En ollut aluksi yhtään varma, tykkäänkö The Soundsin kolmannesta levystä Crossing the rubicon. Mulla kesti enemmän aikaa niin sanotusti sisäistää se levy, mutta nykyään pidän siitä hyvin paljon. Ja onhan se ainakin mun mielestä erilainen levy kuin aiemmat kaksi.
Lisäksi mun mielestä Maja on yksi parhaimmista naislaulajista ja Maja on ihan loistava!
www.myspace.com/thesounds
Ja sitten postaukseni toiseen bändiin, joka on Sahara Hotnights.
Hangin' on mun ehdoton lempibiisi Sahara Hotnightsilta, se on levyltä Kiss & Tell.
Sahara Hotnightsiin kuuluvat Maria Andersson, Jennie Asplund, Johanna Asplund ja Josephine Forsman.
Bändi on julkaissut viisi albumia: C'mon let's pretend (1999), Jennie Bomb (2001), Kiss & tell (2004), What if leaving is a loving thing (2007) ja Sparks (2009). Sparks koostuu cover-biiseistä.
Sahara Hotnights on mun mielestä tosi hyvä bändi ja haluaisin nähdä heidät vielä livenä! Tykkään tästä bändistä kun mun mielestä tässä musiikissa on kivaa energiaa ja kuuntelenkin tätä aika usein kun oon hyvällä tuulella.
www.saharahotnights.com
www.myspace.com/saharahotnights
25. lokakuuta 2010
You've got the face on
Mulla on joku kummallinen Arctic Monkeys-kausi meneillään. Oon kuunnellut monta päivää putkeen melkeen vaan tätä bändiä. No ei siitä tietenkään mitään haittaakaan ole, koska ihan loisto bändi! Muistan kun ostin Arctic Monkeysin ekan levyn melkein heti kun se oli ilmestynyt, jonkun lehdessä olleen hyvän arvostelun perusteella. En oo kyllä katunut ostostani. Jännä, kun joistain levyistä muistan oikeen tarkalleen milloin ja mistä oon ne ostanut, ja toisista taas en yhtään muista.
Mardy Bum on mun all time favourite Arctic Monkeys biisi!
Favourite Worst Nightmarelta lempparini on Fluorescent Adolescent.
Ja When The Sun Goes Down on toinen suosikki Whatever People Say I Am, That's What I'm Not-levyltä. Tykkään muuten levyn nimestäkin!
Mulla ei vielä ole Arctic Monkeysin uusinta albumia Humbug, vaikka mun on pitkään pitänyt hankkia se. Mutta jouluhan on kohta tulossa ;)
Mardy Bum on mun all time favourite Arctic Monkeys biisi!
Favourite Worst Nightmarelta lempparini on Fluorescent Adolescent.
Ja When The Sun Goes Down on toinen suosikki Whatever People Say I Am, That's What I'm Not-levyltä. Tykkään muuten levyn nimestäkin!
Mulla ei vielä ole Arctic Monkeysin uusinta albumia Humbug, vaikka mun on pitkään pitänyt hankkia se. Mutta jouluhan on kohta tulossa ;)
22. lokakuuta 2010
nostalgiaa ehkäpä
Olen hyvin tietoinen faktasta, että kello lähentelee puoli kahta yöllä ja olen edelleen hereillä. Tähän on hyvä syy, sillä minuun iski suuri halu nostalgisoida tennari-vuosiani ja sehän tapahtuu parhaiten vain yksinkertaisesti kaivamalla esiin levyt, jotka kulutin puhki teini-vuosinani (en toki halua tässä nyt julistaa samalla olevani vanha, sillä näin ei ole. Olen iki-teini whatsoever, ainakin nuorelta näyttävä, todisteena se, että en pääse minnekään sisälle ilman papereita). Voisin luetella tähän hyvinkin useat bändit, mutta haluan pysytellä niissä neljässä, joiden musiikkiin mä uppouduin, jotka olen kaikki yhtä lukuunottamatta nähnyt useasti livenä paikallisilla festareilla ja niin, nämä bändit saivat minut vakuuttumaan, että suomalainen musiikki elää ja vaikka yleisössä olisi lisäkseni vain kaksi muuta, se ei suinkaan (aina pakollisesti) vaikuta keikan laatuun.
Luomakunta
Ensimmäinen keikka, jonka näin ja vieläpä maksoin sen pari euroa pääsymaksua oli Luomakunta. Herrat ovat kotoisin alunperin Heinolasta ja neljä vuotta takaperin vannoin, että tämä bändi loistavin ikinä. Vaatekaapistani löytyy edelleen bändin kaksi paitaa ja levy-hyllystäin löytyy bändin tuotanto Alta, Liitos ja Raina- nimiset albumit, joista viimeisintä ainakin voisin suositella. Aina kun mieleni tekee muistella vanhoja, mä laitan Luomakunnan soimaan ja nauran sille, että miksi pitikin käyttää niin paljon meikkiä. Mutta juu, Luomakunta oli kova juttu.
http://www.luomakunta.com/
Ratas
Ystävääni saa kiittää siitä, että tutustuin tähän bändiin. Mä pidän näiden biisien tunnelmallisuudesta ja lyriikoista. Muistan kun mä näin tämän bändin livenä ja satoi kaatamalla vettä ja toivoin, että ne soittaa sen biisin, jossa lauletaan minun on saatava tuntea, lisää tätä likaista kurjuutta, lisää kipeitä iskuja, en ole omasta tahdosta sinulle vain pisaroita ilmassa, jotka kyllä kuivuvat ilmassa, sä et voi muutakaan. (et muutakaan). Allekirjoittaneen mielestä Ratas voisi olla hyvin paljon tunnetumpi bändi mitä se ompi. http://www.ratas.fi/
Kerho
Olin aikoinaan suuri Kerho-fanikin. Löysin pari kuukautta sitten bändin Oikku ep:n kirpputorilta ja hihkuin suurinpiirtein ilosta. Pirun hyvä live-bändi myös. http://www.pajularecords.com/kerho/
Varjo
Varjoa minä kuuntelen edelleen, aktiivisemmin kuin muita listassani olevia bändejä. Loistavaa fiilistelymusiikkia, harmittaa kun en pysty tätä bändiä ikinä näkemään livenä, sillä koko bändin tarina valitettavasti kirjoitettiin loppuun parisen vuotta sitten. Tämä ei tietenkään estä Varjon kuuntelemista. Kuka korvaa poistetun sydämen- pitkäsoitto on sanoinkuvaamattoman tärkeä minulle. http://varjo.anteeksi.net/
Tämän biisin jälkeen on hyvä mennä vihdoinkin nukkumaan.
Luomakunta
Ensimmäinen keikka, jonka näin ja vieläpä maksoin sen pari euroa pääsymaksua oli Luomakunta. Herrat ovat kotoisin alunperin Heinolasta ja neljä vuotta takaperin vannoin, että tämä bändi loistavin ikinä. Vaatekaapistani löytyy edelleen bändin kaksi paitaa ja levy-hyllystäin löytyy bändin tuotanto Alta, Liitos ja Raina- nimiset albumit, joista viimeisintä ainakin voisin suositella. Aina kun mieleni tekee muistella vanhoja, mä laitan Luomakunnan soimaan ja nauran sille, että miksi pitikin käyttää niin paljon meikkiä. Mutta juu, Luomakunta oli kova juttu.
http://www.luomakunta.com/
Ratas
Ystävääni saa kiittää siitä, että tutustuin tähän bändiin. Mä pidän näiden biisien tunnelmallisuudesta ja lyriikoista. Muistan kun mä näin tämän bändin livenä ja satoi kaatamalla vettä ja toivoin, että ne soittaa sen biisin, jossa lauletaan minun on saatava tuntea, lisää tätä likaista kurjuutta, lisää kipeitä iskuja, en ole omasta tahdosta sinulle vain pisaroita ilmassa, jotka kyllä kuivuvat ilmassa, sä et voi muutakaan. (et muutakaan). Allekirjoittaneen mielestä Ratas voisi olla hyvin paljon tunnetumpi bändi mitä se ompi. http://www.ratas.fi/
Kerho
Olin aikoinaan suuri Kerho-fanikin. Löysin pari kuukautta sitten bändin Oikku ep:n kirpputorilta ja hihkuin suurinpiirtein ilosta. Pirun hyvä live-bändi myös. http://www.pajularecords.com/kerho/
Varjo
Varjoa minä kuuntelen edelleen, aktiivisemmin kuin muita listassani olevia bändejä. Loistavaa fiilistelymusiikkia, harmittaa kun en pysty tätä bändiä ikinä näkemään livenä, sillä koko bändin tarina valitettavasti kirjoitettiin loppuun parisen vuotta sitten. Tämä ei tietenkään estä Varjon kuuntelemista. Kuka korvaa poistetun sydämen- pitkäsoitto on sanoinkuvaamattoman tärkeä minulle. http://varjo.anteeksi.net/
Tämän biisin jälkeen on hyvä mennä vihdoinkin nukkumaan.
21. lokakuuta 2010
Oh mirror in the sky..
Perjantaina minä riehuin onnellisena enkä mä välittänyt mitään yhtään mistään muusta kuin että we might fall apart like a house of cards. Disco Ensemble Lutakossa, pitti käsitti lähes koko yleisön, mua kiellettiin osallistumatta moshpittiin (enkä edes totellut mutta jälkeenpäin löydettyäni viisi isoa mustelmaa olin sitä mieltä että olisi pitänyt ehkä pysyä poissa). Mä rakastin jokaista hetkeä kun tunsin musiikin virtaavan miun lävitseni ja mä tunsin olevani oikeasti elossa.
Tänä iltana riehumisen ja nopeatempoisen musiikin sijasta haluan syventyä tähän:
You sang me Spanish lullabies
The sweetest sadness in your eyes
Clever trick
Syksy saa mut vellomaan (vain hyvässä) melankolian pohjattomissa merissä ja mä haluan kuunnella vain fiilistely-biisejä, jotka antaa mun surullisille silmille hetkeksi vallan, mutta toisaalta mä en jaksa kovinkaan pitkään pyöriä surullisilla vesillä. A Fine Frenzy taitaa olla mun vastaus mun näihin fiiliksiin.
And the touch of your lips it's a shock not a kiss
It's electric twist, it's electric twist
Mulla on joku juttu nykyään näihin naislaulajiin.
With your telescope eyes, metal teeth,
I can't be seen with you, you see
ja sidenotena vaan haluan ilmoittaa, että Eisley toimii aina.
Tänä iltana riehumisen ja nopeatempoisen musiikin sijasta haluan syventyä tähän:
You sang me Spanish lullabies
The sweetest sadness in your eyes
Clever trick
Syksy saa mut vellomaan (vain hyvässä) melankolian pohjattomissa merissä ja mä haluan kuunnella vain fiilistely-biisejä, jotka antaa mun surullisille silmille hetkeksi vallan, mutta toisaalta mä en jaksa kovinkaan pitkään pyöriä surullisilla vesillä. A Fine Frenzy taitaa olla mun vastaus mun näihin fiiliksiin.
And the touch of your lips it's a shock not a kiss
It's electric twist, it's electric twist
Mulla on joku juttu nykyään näihin naislaulajiin.
With your telescope eyes, metal teeth,
I can't be seen with you, you see
ja sidenotena vaan haluan ilmoittaa, että Eisley toimii aina.
16. lokakuuta 2010
15. lokakuuta 2010
I must become a lion hearted girl
Viime aikoina junamatkojani on säestänyt Florence + The Machine.
Junassa on muutenkin mun mielestä parasta vaan kuunnella musiikkia ja tuijottaa ikkunasta ulos.
Florencella on mun mielestä tosi hieno ääni. Muutenkin mulla vaikuttaa laulajan ääni tosi paljon siihen, että tykkäänkö bändin/artistin musiikista ylipäätään.
On se vaan niin hyvä. Mulla on aina kauheita vaikeuksia päättää, että mitkä biisit liittäisin tänne kun haluaisin laittaa ne kaikki :D
Junassa on muutenkin mun mielestä parasta vaan kuunnella musiikkia ja tuijottaa ikkunasta ulos.
Florencella on mun mielestä tosi hieno ääni. Muutenkin mulla vaikuttaa laulajan ääni tosi paljon siihen, että tykkäänkö bändin/artistin musiikista ylipäätään.
On se vaan niin hyvä. Mulla on aina kauheita vaikeuksia päättää, että mitkä biisit liittäisin tänne kun haluaisin laittaa ne kaikki :D
12. lokakuuta 2010
Let it snow
Tänään satoi ensilumi, tai oikeastaan ensimmäiset lumihiultaleet leijailivat maahan jo sunnuntaina. Tämä herätti minussa hyvin ristiriitaisia tunteita, kuten päässäni alkoi soimaan tämä biisi...:
...ja mietin minne kaunis syksy hävisi. Onnekseni tämä fiilis ei ainakaan tällä kertaa pysynyt mielessäin pidempää kuin murtosekunnin.
Katsellessani ulos tajusin, että valkoinen maisema sai minut hymyilemään, itseasiassa se hymy taisi kestää kokopäivän. Haaveilin hetken valkoisesta joulusta, kauniista lumimaisemista. Täydellinen talvi näyttäisi ja kuulostaisi tältä (ja perään soitettuna Mewin She Came Home for Christmas):
...toisaalta myöhemmin kun tunsin hyytävän tuulen puhaltavan kasvojani vasten minä suljin silmäni, ajattelin etelän matkaa, rantoja, auringon paahdetta ja kookospähkinöitä. Hukutin itseni ajatukseen viime kesäisestä Roskildestä, siitä lämmöstä, auringosta ja tämän herran esityksestä:
Voisin ehkä olla joskus vähemmän ristiriitainen. Mä pidän talvesta.
...ja mietin minne kaunis syksy hävisi. Onnekseni tämä fiilis ei ainakaan tällä kertaa pysynyt mielessäin pidempää kuin murtosekunnin.
Katsellessani ulos tajusin, että valkoinen maisema sai minut hymyilemään, itseasiassa se hymy taisi kestää kokopäivän. Haaveilin hetken valkoisesta joulusta, kauniista lumimaisemista. Täydellinen talvi näyttäisi ja kuulostaisi tältä (ja perään soitettuna Mewin She Came Home for Christmas):
...toisaalta myöhemmin kun tunsin hyytävän tuulen puhaltavan kasvojani vasten minä suljin silmäni, ajattelin etelän matkaa, rantoja, auringon paahdetta ja kookospähkinöitä. Hukutin itseni ajatukseen viime kesäisestä Roskildestä, siitä lämmöstä, auringosta ja tämän herran esityksestä:
Voisin ehkä olla joskus vähemmän ristiriitainen. Mä pidän talvesta.
9. lokakuuta 2010
Close your eyes and absorb the piece that makes you feel alive.
Minä olen yksi heistä, jotka kuolaavat musiikkilehdet kannesta kanteen, tekevät merkintöjä lehtiin, merkkaavat post-it lapuille tsekkaamisen arvoiset bändit ja niin lukevat lehden useasti kannesta kanteen. Nykyään kun opiskelijaelämä ottaa vallan, ruoka koostuu lähinnä makaroneista, rahat kulutan lähinnä musiikkiin ja muuhun elämiseen, olen kävellyt lehtihyllyjen ohitse vain haaveileva katse silmissäin ja jatkanut kävelemistä nuudelihyllylle. Tänään tein poikkeuksen, ostin Rock Soundin (ehdottomasti lempi-musiikkilehteni tällä hetkellä) jonka kannessa komeilivat My Passion, Young Guns ja Japanise Voyers, edustaja siis kustakin ja herkkuna vielä kaksi levyä ja juliste, josta en oikeastaan muista ketä siinä oli, mutta silti. Nakkasin tapani mukaan ensin eri artistejen biiseistä koostuvan Bugging Your Ears-levyn stereoihin, Of Mice and Men iski, kirjoitin nimen muistiin. Seuraavaksi, skeptisesti kylläkin vaihdoin toiseen lehden mukana tulleseen levyyn, koko albumi nimeltä Leaving Everything Behind bändiltä joka tottelee nimeä Flood Of Red.
Ensimmäinen kuuntelu ja mä olen myyty, maailma näyttää erilaiselta, mä rakastuin. Bändin kohdalla mä koin heti ensimmäisten sointujen kohdalla samaa kuin tunsin silloin kun tutustuin Circa Surviven musiikkiin kun lehdet tippuivat maahan vuosia sitten. Suosittelen lämpimästi.
Ensimmäinen kuuntelu ja mä olen myyty, maailma näyttää erilaiselta, mä rakastuin. Bändin kohdalla mä koin heti ensimmäisten sointujen kohdalla samaa kuin tunsin silloin kun tutustuin Circa Surviven musiikkiin kun lehdet tippuivat maahan vuosia sitten. Suosittelen lämpimästi.
6. lokakuuta 2010
I wear shoes so I can run
Hetken aikaa meinasin alkaa kirjoittamaan englanniksi, sillä nykyään tuntuu olevan harvassa kun kirjoitan oikeasti yhtään mitään järkevää äidinkielelläni eli suomeksi. Last.fm:n suositusten perusteella ja kauniiden lyriikoiden perusteella päätin vihdoinkin tutustua australialaiseen laulaja-lauluntekijään, tyttöseen nimeltä Sia.
Naisen biisit ovat täynnä tunnetta ja mä olen ainakin itse löytänyt itseni Anniskeluravintola Ruman tanssilattialta tanssimassa tietämättäni Clap Your Handsin tahtiin.
Ja tämän biisin mä olen kuunnellut viimeisten parin päivän aikana noin neljäkymmentä kertaa, että sekin kertoo jo jotakin. Biisin oikeata musiikkivideota en kyennyt lisäämään, vaan saatte tyytyä tälläiseen. Suosittelen kyllä oikean musiikkivideon katsomista, sillä se on erityisen kaunis, hektinen mutta kaunis. (mutta samalla aivan täysin erilainen tuotos, mitä mä olisin itse biisiin tehnyt)
Ja ihan sen takia, että tästä ei tulisi vain yksitoikkoinen päivitys haluan avautua toisestakin artistista, koska
a. viime viikonloppuna varasin kaverin kanssa lennot Pariisiin, tän kuun lopulle ja mennään itseasiassa katsomaan myös My Chemical Romancen keikkaa
b. mä tykkään tanssia tän biiseihin
c. saan jostain syystä tästä musiikista kunnon pariisi-taide-vibat vaikka tämä artisti on alunperin jenkeistä, MUTTA asuu tätä nykyä Pariisissa.
Uffie ja antaa musiikin puhua puolestaan. Artistin last.fm sivustolla (http://www.last.fm/music/Uffie) pystyy lataamaan remixin tästä Pop the Glock -biisistä.
Tälläistä tänään. Huomenna livekatsastan näillä näkymin bändit Nancy, Red Number Two ja Laivue.
Naisen biisit ovat täynnä tunnetta ja mä olen ainakin itse löytänyt itseni Anniskeluravintola Ruman tanssilattialta tanssimassa tietämättäni Clap Your Handsin tahtiin.
Ja tämän biisin mä olen kuunnellut viimeisten parin päivän aikana noin neljäkymmentä kertaa, että sekin kertoo jo jotakin. Biisin oikeata musiikkivideota en kyennyt lisäämään, vaan saatte tyytyä tälläiseen. Suosittelen kyllä oikean musiikkivideon katsomista, sillä se on erityisen kaunis, hektinen mutta kaunis. (mutta samalla aivan täysin erilainen tuotos, mitä mä olisin itse biisiin tehnyt)
Ja ihan sen takia, että tästä ei tulisi vain yksitoikkoinen päivitys haluan avautua toisestakin artistista, koska
a. viime viikonloppuna varasin kaverin kanssa lennot Pariisiin, tän kuun lopulle ja mennään itseasiassa katsomaan myös My Chemical Romancen keikkaa
b. mä tykkään tanssia tän biiseihin
c. saan jostain syystä tästä musiikista kunnon pariisi-taide-vibat vaikka tämä artisti on alunperin jenkeistä, MUTTA asuu tätä nykyä Pariisissa.
Uffie ja antaa musiikin puhua puolestaan. Artistin last.fm sivustolla (http://www.last.fm/music/Uffie) pystyy lataamaan remixin tästä Pop the Glock -biisistä.
Tälläistä tänään. Huomenna livekatsastan näillä näkymin bändit Nancy, Red Number Two ja Laivue.
3. lokakuuta 2010
I promise I won't be such a brat
Löysin vähän aikaa sitten Best Coastin ja tykkään tästä bändistä kovasti!
Bändiin kuuluvat laulaja/lauluntekijä Bethany Consentino, multi-instrumentalisti Bobb Bruno ja rumpali Ali Koehler. Bändi on Los Angelesista.
www.myspace.com/bestcoast
Jep, eli lainatakseni Best Coastia: "I'm happy, I'm happy, I'm happy, I'm happy!" :D
Bändiin kuuluvat laulaja/lauluntekijä Bethany Consentino, multi-instrumentalisti Bobb Bruno ja rumpali Ali Koehler. Bändi on Los Angelesista.
www.myspace.com/bestcoast
Jep, eli lainatakseni Best Coastia: "I'm happy, I'm happy, I'm happy, I'm happy!" :D
1. lokakuuta 2010
Everything's cool as long as I'm getting thinner
Oon ollut tänään erityisen sarkastisella päällä. Tai en oo käyttänyt sarkasmia mitenkään tavallista enempää (ainakaan luultavasti :D) mutta on vaan ollut sellainen olo. Mun on vaikeaa selittää tätä.
Mutta joka tapauksessa, tämä olotilani vaatii Lily Allenia.
Olisin halunnut tähän The fearin official videon, mutta sitä en voinut laittaa höh. No mutta se official video kannattaa kuitenkin mennä katsomaan vaikka youtubesta koska se on ihana! Ja Lilyllä on siinä ihana mekko! Ainakin mun mielestä :D
Tykkään tosi monista brittiläisistä naislaulajista (Duffy, Adele, Kate Nash...), mutta silti Lily on varmaan mun lemppari heistä kaikista! Siksi olikin ihan parasta kun pääsin näkemään Lilyn livenä Flow-festareilla 2009. Sitä keikkaa oli odotettu ja pitkään!!
Alfie on ollu yks mun lempparibiiseistä Lilyltä siitä asti kun aloin alunperin kuunnella Lilyn musiikkia.
Mutta joka tapauksessa, tämä olotilani vaatii Lily Allenia.
Olisin halunnut tähän The fearin official videon, mutta sitä en voinut laittaa höh. No mutta se official video kannattaa kuitenkin mennä katsomaan vaikka youtubesta koska se on ihana! Ja Lilyllä on siinä ihana mekko! Ainakin mun mielestä :D
Tykkään tosi monista brittiläisistä naislaulajista (Duffy, Adele, Kate Nash...), mutta silti Lily on varmaan mun lemppari heistä kaikista! Siksi olikin ihan parasta kun pääsin näkemään Lilyn livenä Flow-festareilla 2009. Sitä keikkaa oli odotettu ja pitkään!!
Alfie on ollu yks mun lempparibiiseistä Lilyltä siitä asti kun aloin alunperin kuunnella Lilyn musiikkia.
26. syyskuuta 2010
It's the storm that I believe in
Olen täällä taas saarnaamassa ruotsalaisen musiikin loistavuudesta. Eli heja Sverige part 3 tulee tässä!
"A band that you never realized you loved" -jotakuinkin näin kuvaili NME taannoin The Cardigansia. Ja he olivat aivan oikeassa. Kysyttäessä lempibändejäni The Cardigans ei tule useinkaan ensimmäisenä mieleeni, vaikka olen pitänyt bändin musiikista jo todella kauan. Tai no en nyt kovin kauaa, jos katsotaan bändin uraa, sillä The Cardigans perustettiin vuonna 1992 ja minä ostin ensimmäisen The Cardigans levyni, Long gone before daylightin, vuonna 2003.
Long gone before daylight onkin varmaankin lempialbumini The Cardigansin tuotannosta, Super extra gravityn (ilmestynyt 2005) ohella. The Cardigansin ensimmäinen albumi Emmerdale ilmestyi vuonna 1994, ja sitä seurasivat levyt Life ja First band on the moon vuosina 1995 ja 1996.
Lovefool on First band on the moon-levyltä.
Vuonna 1998 ilmestyneen neljännen albumin, Gran turismon, jälkeen bändi piti hiukan pidemmän tauon levyjen teossa, ja julkaisi seuraavan pitkäsoittonsa, eli Long gone before daylightin, vuonna 2003.
Good morning Joan on yksi mun lempparibiiseistä Super extra gravitylta.
The Cardigansin laulaja Nina Persson on levyttänyt myös soolomateriaalia nimellä A Camp.
http://www.cardigans.com/
www.myspace.com/thecardigans
Sitten mulle hiukan The Cardigansia uudempi tuttavuus, eli Lykke Li. Taisin lukea joskus jostain lehdestä jutun Lykke Listä, ja päätin katsastaa millaista musiikkia hän tekee. Onneksi päätin.
Little bit on ihana!
Lykke Li on julkaissut yhden albumin, Youth novels (2008). lisäksi Lyken biisi Possibility löytyy Twilight New Moon-leffan soundtrackilta.
Mä tykkään tosi paljon Lykke Lin äänestä ja muutenkin hänen musiikkinsa on mun mielestä kaunista. Ja sellaista söpöä, jos musiikkia nyt voi sanoa söpöksi...
http://www.lykkeli.com/
www.myspace.com/lykkeli
Ja kolmas artisti josta aion selittää nyt on Jenny Wilson. Olen nähnyt Jennyn livenä vuonna 2009 Flow-festareilla, ja se oli tosi hyvä keikka! Mun mielestä yksi festarin parhaita. Ja sitä ennen en ollut kuullut ollenkaan Jennyn musiikkia, eli se keikka sai mut tykkäämään siitä. Harmikseni tänä vuonna Provinssissa en päässyt näkemään Jennyn keikkaa.
Jenny Wilson on julkaissut kaksi albumia, Love and youth (2005) ja Hardships! (2009).
http://www.jennywilson.net/
"A band that you never realized you loved" -jotakuinkin näin kuvaili NME taannoin The Cardigansia. Ja he olivat aivan oikeassa. Kysyttäessä lempibändejäni The Cardigans ei tule useinkaan ensimmäisenä mieleeni, vaikka olen pitänyt bändin musiikista jo todella kauan. Tai no en nyt kovin kauaa, jos katsotaan bändin uraa, sillä The Cardigans perustettiin vuonna 1992 ja minä ostin ensimmäisen The Cardigans levyni, Long gone before daylightin, vuonna 2003.
Long gone before daylight onkin varmaankin lempialbumini The Cardigansin tuotannosta, Super extra gravityn (ilmestynyt 2005) ohella. The Cardigansin ensimmäinen albumi Emmerdale ilmestyi vuonna 1994, ja sitä seurasivat levyt Life ja First band on the moon vuosina 1995 ja 1996.
Lovefool on First band on the moon-levyltä.
Vuonna 1998 ilmestyneen neljännen albumin, Gran turismon, jälkeen bändi piti hiukan pidemmän tauon levyjen teossa, ja julkaisi seuraavan pitkäsoittonsa, eli Long gone before daylightin, vuonna 2003.
Good morning Joan on yksi mun lempparibiiseistä Super extra gravitylta.
The Cardigansin laulaja Nina Persson on levyttänyt myös soolomateriaalia nimellä A Camp.
http://www.cardigans.com/
www.myspace.com/thecardigans
Sitten mulle hiukan The Cardigansia uudempi tuttavuus, eli Lykke Li. Taisin lukea joskus jostain lehdestä jutun Lykke Listä, ja päätin katsastaa millaista musiikkia hän tekee. Onneksi päätin.
Little bit on ihana!
Lykke Li on julkaissut yhden albumin, Youth novels (2008). lisäksi Lyken biisi Possibility löytyy Twilight New Moon-leffan soundtrackilta.
Mä tykkään tosi paljon Lykke Lin äänestä ja muutenkin hänen musiikkinsa on mun mielestä kaunista. Ja sellaista söpöä, jos musiikkia nyt voi sanoa söpöksi...
http://www.lykkeli.com/
www.myspace.com/lykkeli
Ja kolmas artisti josta aion selittää nyt on Jenny Wilson. Olen nähnyt Jennyn livenä vuonna 2009 Flow-festareilla, ja se oli tosi hyvä keikka! Mun mielestä yksi festarin parhaita. Ja sitä ennen en ollut kuullut ollenkaan Jennyn musiikkia, eli se keikka sai mut tykkäämään siitä. Harmikseni tänä vuonna Provinssissa en päässyt näkemään Jennyn keikkaa.
Jenny Wilson on julkaissut kaksi albumia, Love and youth (2005) ja Hardships! (2009).
http://www.jennywilson.net/
24. syyskuuta 2010
The White Stripes fever
Joo. Oltiin tänään katsomassa Rakkautta ja Anarkiaa-leffafestareilla toi The White Stripesin Under great white northern lights-dokumentti. Oli kyllä hyvä! I like. Olin muutenkin ajatellut ostaa sen DVD:n, ja nyt ainakin tiedän mitä saan. Ja oli kiva nähdä se leffassa isolta valkokankaalta. Ja siis tietysti tärkeintähän on se, että The White Stripes on ihan älyttömän mahtava bändi! Sekä Jack White että Meg White ovat molemmat mielestäni ihan tosi taitavia ja jos soittaisin rumpuja niin mun esikuva ois varmaankin Meg.
Ai niin, kannattaa myös tsekata eräs Jack Whiten sivuprojekteista, nimittäin The Dead Weather.
Huomenna laitankin mp3-soittimen täyteen White Stripesia...
20. syyskuuta 2010
15. syyskuuta 2010
syysiltoihin
Syysiltojani ovat piristäneet vuoronperään Frank Turner ja Chisu. Ulkona sataa vettä, valoa elämääni tuovat Scandic-hotellin punainen kyltti, katuvalot, hämärä kattovalaisin ja MacBook. No musiikista puhumattakaan!
HC/Punk-taustan omaava Frank Turner ja hänen loistavat lyriikat iski huomaamattomasti, takavasemmalta ja nuoli osui suoraan sydämeen. Sympaattista musiikkia, mies ja kitara. Herran musiikkia tulkitaan usein jonkinmoiseksi folkiksi, kuunnelkaa itse!
(Jostain syystä Frank Turnerin kuunteleminen johdattaa minut kuuntelemaan Elliott Smithiä...)
Ennen viime kesää, ennen kun olin todistamassa tämän erään ihanan naislaulajan live-vetoa Provinssirockissa, olin täysin sitä mieltä etten missään nimeessä ikinä kuuntelisi moista. No kiitokset mahanpohjatunteille, kylmille väristyksille ja liialle samastumiselle, Chisun levyt ovat pyörineet tuosta päivästä lähtien stereoissani enkä mä tahdo päästääkään niistä irti.
ollos hyvvä, minä fiilistelen tätä pimeyttä ja pyrin välttämään syysmasennuksen.
HC/Punk-taustan omaava Frank Turner ja hänen loistavat lyriikat iski huomaamattomasti, takavasemmalta ja nuoli osui suoraan sydämeen. Sympaattista musiikkia, mies ja kitara. Herran musiikkia tulkitaan usein jonkinmoiseksi folkiksi, kuunnelkaa itse!
(Jostain syystä Frank Turnerin kuunteleminen johdattaa minut kuuntelemaan Elliott Smithiä...)
Ennen viime kesää, ennen kun olin todistamassa tämän erään ihanan naislaulajan live-vetoa Provinssirockissa, olin täysin sitä mieltä etten missään nimeessä ikinä kuuntelisi moista. No kiitokset mahanpohjatunteille, kylmille väristyksille ja liialle samastumiselle, Chisun levyt ovat pyörineet tuosta päivästä lähtien stereoissani enkä mä tahdo päästääkään niistä irti.
ollos hyvvä, minä fiilistelen tätä pimeyttä ja pyrin välttämään syysmasennuksen.
9. syyskuuta 2010
Ruotsia Starlan näkökulmasta
Vaikkakin viime päivien aikana mä olen uinut musiikin suhteen aivan oudoilla rajamailla ja olen luukuttanut Björkiä ja M.I.A:aa vuoronperään stereoistani niin siltikin päätin kirjoittaa toisen osan Uncoolin aloittamaan Ruotsin ylistykseen. Ylitykseen ja ylistykseen, mutta olen monesti pohtinut että miten voikaan olla että juuri tuosta maasta tulee aivan järjettömästi hyviä bändejä, vai lieneekö tuntuuko vain siltä että ruoho ompi vihreämpää aidan toisella puolella ja olen vain hieman sokea suomalaisen musiikin suhteen. No kuitenkin siirrytään itse asiaan.
Haluaisin toki esitellä tässä vaikka kuinka monta bändiä, mutta pitäydyn seitsemässä, sillä olen todennut seitsemän olevan hyvä luku lähes kaikkeen.
Mies huutaa ja huutaa kauniisti. Tämä energia kiehtoo minua suunnattomasti. Siskoni tutustutti minut tähän bändiin ja huudan aina mukana kun kuuntelen tätä.
Taitaapa olla bändin uusinta tuotosta. Ja pakko todeta, että enpäs ole aikasemmin tiennyt miltä herrat näyttävät. Raised Fist on siis 1993 vuonna perustettu ja kuusi levyä julkaissut HC-bändi, Ruotsista kyllä! for more: http://www.myspace.com/raisedfist
Usein skate-punk bändiksi nimetty Millencolin, jolle olen menettänyt sydämeni täysin. Pennybridge Pioneers on ihan must-hankinta, jos haluaa tutustua tähän kyseiseen bändiin paremmin. Levyltä löytyy muun muassa tämä hittibiisi (jos sitä sellaiseksi uskaltaa edes kutsua!).
http://www.millencolin.com/
Mä en pysty puhumaan ruotsalaisista bändeistä ilman, että puheeksi tulisi Refused. Bändiä ei edes kannata yrittää kuitata vain parilla lauseella, joten tulevaisuudessa mä aion keksittyä lähemmin koko bändiin. Niin legendaarinen se on ja niin paljon se on vaikuttanut ainakin muhun. Tässä kuitenkin lämpimiksi ja maistiaisiksi loistobiisi loistolevyltä.
http://www.officialrefused.com/
Ruotsalaiset taitavat myös poppispunkin ja vielä aika loistavasti, siitä osoituksena esimerkiksi bändi nimeltä Kid Down, joka kuvaa itseään nettisivuillaan osuvasti band who are searching for girlfriends to match our expensive rock and roll lifestyles.¨
http://www.kiddown.com/
Tässäkin bändissä on sitä jotakin ja musiikkivideotakin kehtaa katsella. Indierokkii.
http://soundslikeviolence.com/
Bändi, johon mä olen itse jäänyt pahasti koukkuun ompi nimeltään Her Bright Skies. Bändin musiikki on nätti sekoitus melodista punkkia, poppia ja metallia pienellä ripauksella pohjoismaalaista soundia. Vaikkakin yksi bändin jäsenistä on alunperin kotoisin Norjasta, siltkin bändi pysyy mun Ruotsi listoilla.
Mun mielestä olisi ihanaa, jos Suomesta sais näitten levyä Causing a Scene. http://herbrightskies.com/
Viimeisenä olis tälläistä. Chemical Vocation ja antaa musiikin puhua puolestaan tällä kerralla.
http://www.myspace.com/chemicalvocation
Useat näistä bändeistä kuten Raised Fist, Millencolin ja Refused kuuluvat Burning Heart Records:in talliin. Levy-yhtiön, jota voisimme kiittää monista hyvistä levyistä ja josta minä itse löydän vain positiivisia sanoja.
Haluaisin toki esitellä tässä vaikka kuinka monta bändiä, mutta pitäydyn seitsemässä, sillä olen todennut seitsemän olevan hyvä luku lähes kaikkeen.
Mies huutaa ja huutaa kauniisti. Tämä energia kiehtoo minua suunnattomasti. Siskoni tutustutti minut tähän bändiin ja huudan aina mukana kun kuuntelen tätä.
Taitaapa olla bändin uusinta tuotosta. Ja pakko todeta, että enpäs ole aikasemmin tiennyt miltä herrat näyttävät. Raised Fist on siis 1993 vuonna perustettu ja kuusi levyä julkaissut HC-bändi, Ruotsista kyllä! for more: http://www.myspace.com/raisedfist
Usein skate-punk bändiksi nimetty Millencolin, jolle olen menettänyt sydämeni täysin. Pennybridge Pioneers on ihan must-hankinta, jos haluaa tutustua tähän kyseiseen bändiin paremmin. Levyltä löytyy muun muassa tämä hittibiisi (jos sitä sellaiseksi uskaltaa edes kutsua!).
http://www.millencolin.com/
Mä en pysty puhumaan ruotsalaisista bändeistä ilman, että puheeksi tulisi Refused. Bändiä ei edes kannata yrittää kuitata vain parilla lauseella, joten tulevaisuudessa mä aion keksittyä lähemmin koko bändiin. Niin legendaarinen se on ja niin paljon se on vaikuttanut ainakin muhun. Tässä kuitenkin lämpimiksi ja maistiaisiksi loistobiisi loistolevyltä.
http://www.officialrefused.com/
Ruotsalaiset taitavat myös poppispunkin ja vielä aika loistavasti, siitä osoituksena esimerkiksi bändi nimeltä Kid Down, joka kuvaa itseään nettisivuillaan osuvasti band who are searching for girlfriends to match our expensive rock and roll lifestyles.¨
http://www.kiddown.com/
Tässäkin bändissä on sitä jotakin ja musiikkivideotakin kehtaa katsella. Indierokkii.
http://soundslikeviolence.com/
Bändi, johon mä olen itse jäänyt pahasti koukkuun ompi nimeltään Her Bright Skies. Bändin musiikki on nätti sekoitus melodista punkkia, poppia ja metallia pienellä ripauksella pohjoismaalaista soundia. Vaikkakin yksi bändin jäsenistä on alunperin kotoisin Norjasta, siltkin bändi pysyy mun Ruotsi listoilla.
Mun mielestä olisi ihanaa, jos Suomesta sais näitten levyä Causing a Scene. http://herbrightskies.com/
Viimeisenä olis tälläistä. Chemical Vocation ja antaa musiikin puhua puolestaan tällä kerralla.
http://www.myspace.com/chemicalvocation
Useat näistä bändeistä kuten Raised Fist, Millencolin ja Refused kuuluvat Burning Heart Records:in talliin. Levy-yhtiön, jota voisimme kiittää monista hyvistä levyistä ja josta minä itse löydän vain positiivisia sanoja.
Syksyn sävel
Mistä tietää että on tullut syksy? Omenat ovat kypsyneet, aamulla sumu leijuu nurmikon yllä, hengitys nousee höyrynä ilmaan aamun kirpeydessä... Minun kohdallani syksyn tulon huomaa siitä, että kaivan kaulaliinat esiin kaapin perältä ja alan käyttää pipoa, vaikka päivällä olisi vielä 15 astetta lämmintä. Mutta ennen kaikkea silloin tiedän syksyn tulleen, kun minuun iskee pakonomainen tarve kuunnella Nirvanaa.
Tietysti kuuntelen Nirvanaa muulloinkin kuin syksyisin, koska rakastan sitä, mutta jostain syystä minun on todellakin PAKKO saada kuulla Nirvanan musiikkia kun illat pimenevät ja sää kylmenee.
About a girl on ehdottomasti yksi lempparibiiseistäni.
Ja myös Nirvanan versio David Bowien The man who sold the world-biisistä kuuluu suosikkeihini.
Joten jos joku miettii missä olen pimeänä syysiltana, niin todennäköisesti istun kotona pukeutuneena ylisuureen villatakkiin, juon teetä ja stereoissani soi Nirvana.
Tietysti kuuntelen Nirvanaa muulloinkin kuin syksyisin, koska rakastan sitä, mutta jostain syystä minun on todellakin PAKKO saada kuulla Nirvanan musiikkia kun illat pimenevät ja sää kylmenee.
About a girl on ehdottomasti yksi lempparibiiseistäni.
Ja myös Nirvanan versio David Bowien The man who sold the world-biisistä kuuluu suosikkeihini.
Joten jos joku miettii missä olen pimeänä syysiltana, niin todennäköisesti istun kotona pukeutuneena ylisuureen villatakkiin, juon teetä ja stereoissani soi Nirvana.
3. syyskuuta 2010
Jag pratar svenska mycket bra
Vaikka kannankin veristä kaunaa Ruotsin jääkiekkomaajoukkuetta kohtaan, niin yksi asia on selvä: ruotsalaiset osaavat tehdä musiikkia. Tämä selvisi minulle jo hyvin varhaisessa vaiheessa, kun kuulin radiosta Abban Dancing queen-kappaleen.
Eli siis, Abban musiikki oli ensimmäinen kosketukseni ruotsalaiseen musiikkiin, ja oikeastaan Abba oli myös (The Beatlesin ohella) ensimmäinen bändi josta oikeasti pidin. Olin kylläkin vielä niin pieni, etten ymmärtänyt sanoista mitään.
Abbahan voitti euroviisut vuonna 1974 kappaleella Waterloo ja nousi sen myötä kansainväliseen suosioon. Bändi on julkaissut 10 albumia ja heiltä on julkaistu 12 kokoelmalevyä. Yhtye hajosi vuonna 1982.
Vaikka Abba on hajonnut jo aikoja sitten, niin on se silti vieläkin aika suosittu. Lisää suosiota sille on tullut varmasti Abban musiikkiinperustuvan Mamma Mia!-musikaalin ja siitä tehdyn elokuvaversion myötä.
Pidän Abban musiikista edelleen, enkä ainoastaan nostalgiasyistä. Mielestäni yhtye on tehnyt oikeasti hienoja popkappaleita.
Ja nyt haluan vielä puhua eräästä toisesta ruotsalaisesta yhtyeestä.
Kerran katsellessani MTV:tä näin tämän:
The Ark. Miten voisin edes kuvailla The Arkin hienoutta? Ola Salo on paras. Leari on paras. Sylvester on paras. Jepson on paras. Martin on paras. Jens on paras. The Ark on paras!!
The Ark on yksi lempibändeistäni. Oikeastaan aloin pitää yhtyeestä kunnolla vasta kun olin kuunnellut heidän kolmatta levyään, State of the arkia. Nykyisin minn on mahdotonta valita lempilevyäni heidän tuotannostaan.
Rakastan erityisesti The Arkin biisien lyriikoita.
Ei varmaankaan ole yllättävää, että We are the ark-levyltä löytyvä It takes a fool to remain sane on yksi lempibiiseistäni. Se on luultavasti aika monenkin mielestä yksi The Arkin parhaista biiseistä. Mielestäni sen sanoma on vaan niin loistava ja tulee aina hyvä mieli kun kuulen sen!
Olen nähnyt bändin kaksi kertaa livenä, ruississa '08 ja ruississa '10, eli tänä kesänä. Uusimmn In full regalia-levyn biisit toimivat mielestäni hyvin livenä, ja muutenkin pidän levystä kovasti.
Calleth you, cometh I on mielestäni ehdottomasti yksi parhaista In lust we trust-levyn biiseistä. Olen saanut sen käsityksen, että se soitetaan usein viimeisenä The Arkin keikoilla, ja näin tehtiin myös ruisseissa '08 ja '10. Muutenkin rakastan In lust we trustia, siltä lvyltä löytyy monia lemppareitani, kuten Father of a son, Disease, The most radical thing to do, Beauty is the beast...
The Ark osallistui euroviisuihin vuonna 2007 Prayer for a weekend-albumin kappaleella The worrying kind. Se ei voittanut, mutta mielestäni sen olisi tietysti pitänyt voittaa!!!
Mielestäni on ihan loistavaa, että The Ark keikkailee niin paljon Suomessa, koska heidät on aina ilo nähdä livenä!
Eli siis, Abban musiikki oli ensimmäinen kosketukseni ruotsalaiseen musiikkiin, ja oikeastaan Abba oli myös (The Beatlesin ohella) ensimmäinen bändi josta oikeasti pidin. Olin kylläkin vielä niin pieni, etten ymmärtänyt sanoista mitään.
Abbahan voitti euroviisut vuonna 1974 kappaleella Waterloo ja nousi sen myötä kansainväliseen suosioon. Bändi on julkaissut 10 albumia ja heiltä on julkaistu 12 kokoelmalevyä. Yhtye hajosi vuonna 1982.
Vaikka Abba on hajonnut jo aikoja sitten, niin on se silti vieläkin aika suosittu. Lisää suosiota sille on tullut varmasti Abban musiikkiinperustuvan Mamma Mia!-musikaalin ja siitä tehdyn elokuvaversion myötä.
Pidän Abban musiikista edelleen, enkä ainoastaan nostalgiasyistä. Mielestäni yhtye on tehnyt oikeasti hienoja popkappaleita.
Ja nyt haluan vielä puhua eräästä toisesta ruotsalaisesta yhtyeestä.
Kerran katsellessani MTV:tä näin tämän:
The Ark. Miten voisin edes kuvailla The Arkin hienoutta? Ola Salo on paras. Leari on paras. Sylvester on paras. Jepson on paras. Martin on paras. Jens on paras. The Ark on paras!!
The Ark on yksi lempibändeistäni. Oikeastaan aloin pitää yhtyeestä kunnolla vasta kun olin kuunnellut heidän kolmatta levyään, State of the arkia. Nykyisin minn on mahdotonta valita lempilevyäni heidän tuotannostaan.
Rakastan erityisesti The Arkin biisien lyriikoita.
Ei varmaankaan ole yllättävää, että We are the ark-levyltä löytyvä It takes a fool to remain sane on yksi lempibiiseistäni. Se on luultavasti aika monenkin mielestä yksi The Arkin parhaista biiseistä. Mielestäni sen sanoma on vaan niin loistava ja tulee aina hyvä mieli kun kuulen sen!
Olen nähnyt bändin kaksi kertaa livenä, ruississa '08 ja ruississa '10, eli tänä kesänä. Uusimmn In full regalia-levyn biisit toimivat mielestäni hyvin livenä, ja muutenkin pidän levystä kovasti.
Calleth you, cometh I on mielestäni ehdottomasti yksi parhaista In lust we trust-levyn biiseistä. Olen saanut sen käsityksen, että se soitetaan usein viimeisenä The Arkin keikoilla, ja näin tehtiin myös ruisseissa '08 ja '10. Muutenkin rakastan In lust we trustia, siltä lvyltä löytyy monia lemppareitani, kuten Father of a son, Disease, The most radical thing to do, Beauty is the beast...
The Ark osallistui euroviisuihin vuonna 2007 Prayer for a weekend-albumin kappaleella The worrying kind. Se ei voittanut, mutta mielestäni sen olisi tietysti pitänyt voittaa!!!
Mielestäni on ihan loistavaa, että The Ark keikkailee niin paljon Suomessa, koska heidät on aina ilo nähdä livenä!
9. elokuuta 2010
Anthony Green
Jumaloin Anthony Greeniä ja miksiköhän? Herra laulaa kuin enkeli, riehuu lavalla (live-materiaalin perusteella) kuin viimeistä päivää ja on yhden maailman parhaimman bändin , Circa Surviven solisti.
Anthony Green kuului post-hardcore/rock:ia soittavaan Saosin- bändiin 2003-2004 aikana jolloin bändi julkaisi Translating the Name-EP:n, jossa kuullaan Anthonyn ääntä. Kyseistä EP:tä on erittäin vaikea löytää, mutta materiaali levyllä on aivan loistavaa. Muutoin en ole Saosinin musiikkiin perehtynyt tai aiokaan luultavasti perehtyä, Anthonyn kanssa Saosin toimii.
Anthony Green on julkaissut myös soololevyn, joka kantaa nimeä Avalon (2008). Colin Frangicetto, joka soittelee myös Circa Survive:ssa on tehnyt albumista remix-version. Suosittelen herran soolimateriaalia etenkin heille, ketkä pitävät Circa Surviven musiikista. Akustiset version Avalonin biiseistä ovat hyyvin kauniita.
Amerikoista Philadelphiasta kotoisin oleva Circa Survive on edennyt urallaan kolmanteen albumiinsa Blue Sky Noise, joka ilmestyi huhtikuussa 2010. Aiemmat Circa Surviven albumit Juturna (2005), On Letting Go (2007) olen kuluttanut jo lähes loppuun. Tahtoisin herrat Suomeen tai edes jonnekin muualle Eurooppaan keikkailemaan!!!
Anthony Green kuului post-hardcore/rock:ia soittavaan Saosin- bändiin 2003-2004 aikana jolloin bändi julkaisi Translating the Name-EP:n, jossa kuullaan Anthonyn ääntä. Kyseistä EP:tä on erittäin vaikea löytää, mutta materiaali levyllä on aivan loistavaa. Muutoin en ole Saosinin musiikkiin perehtynyt tai aiokaan luultavasti perehtyä, Anthonyn kanssa Saosin toimii.
Anthony Green on julkaissut myös soololevyn, joka kantaa nimeä Avalon (2008). Colin Frangicetto, joka soittelee myös Circa Survive:ssa on tehnyt albumista remix-version. Suosittelen herran soolimateriaalia etenkin heille, ketkä pitävät Circa Surviven musiikista. Akustiset version Avalonin biiseistä ovat hyyvin kauniita.
Amerikoista Philadelphiasta kotoisin oleva Circa Survive on edennyt urallaan kolmanteen albumiinsa Blue Sky Noise, joka ilmestyi huhtikuussa 2010. Aiemmat Circa Surviven albumit Juturna (2005), On Letting Go (2007) olen kuluttanut jo lähes loppuun. Tahtoisin herrat Suomeen tai edes jonnekin muualle Eurooppaan keikkailemaan!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)