Tänään satoi ensilumi, tai oikeastaan ensimmäiset lumihiultaleet leijailivat maahan jo sunnuntaina. Tämä herätti minussa hyvin ristiriitaisia tunteita, kuten päässäni alkoi soimaan tämä biisi...:
...ja mietin minne kaunis syksy hävisi. Onnekseni tämä fiilis ei ainakaan tällä kertaa pysynyt mielessäin pidempää kuin murtosekunnin.
Katsellessani ulos tajusin, että valkoinen maisema sai minut hymyilemään, itseasiassa se hymy taisi kestää kokopäivän. Haaveilin hetken valkoisesta joulusta, kauniista lumimaisemista. Täydellinen talvi näyttäisi ja kuulostaisi tältä (ja perään soitettuna Mewin She Came Home for Christmas):
...toisaalta myöhemmin kun tunsin hyytävän tuulen puhaltavan kasvojani vasten minä suljin silmäni, ajattelin etelän matkaa, rantoja, auringon paahdetta ja kookospähkinöitä. Hukutin itseni ajatukseen viime kesäisestä Roskildestä, siitä lämmöstä, auringosta ja tämän herran esityksestä:
Voisin ehkä olla joskus vähemmän ristiriitainen. Mä pidän talvesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti