Perjantaina minä riehuin onnellisena enkä mä välittänyt mitään yhtään mistään muusta kuin että we might fall apart like a house of cards. Disco Ensemble Lutakossa, pitti käsitti lähes koko yleisön, mua kiellettiin osallistumatta moshpittiin (enkä edes totellut mutta jälkeenpäin löydettyäni viisi isoa mustelmaa olin sitä mieltä että olisi pitänyt ehkä pysyä poissa). Mä rakastin jokaista hetkeä kun tunsin musiikin virtaavan miun lävitseni ja mä tunsin olevani oikeasti elossa.
Tänä iltana riehumisen ja nopeatempoisen musiikin sijasta haluan syventyä tähän:
You sang me Spanish lullabies
The sweetest sadness in your eyes
Clever trick
Syksy saa mut vellomaan (vain hyvässä) melankolian pohjattomissa merissä ja mä haluan kuunnella vain fiilistely-biisejä, jotka antaa mun surullisille silmille hetkeksi vallan, mutta toisaalta mä en jaksa kovinkaan pitkään pyöriä surullisilla vesillä. A Fine Frenzy taitaa olla mun vastaus mun näihin fiiliksiin.
And the touch of your lips it's a shock not a kiss
It's electric twist, it's electric twist
Mulla on joku juttu nykyään näihin naislaulajiin.
With your telescope eyes, metal teeth,
I can't be seen with you, you see
ja sidenotena vaan haluan ilmoittaa, että Eisley toimii aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti