6. lokakuuta 2010

I wear shoes so I can run

Hetken aikaa meinasin alkaa kirjoittamaan englanniksi, sillä nykyään tuntuu olevan harvassa kun kirjoitan oikeasti yhtään mitään järkevää äidinkielelläni eli suomeksi. Last.fm:n suositusten perusteella ja kauniiden lyriikoiden perusteella päätin vihdoinkin tutustua australialaiseen laulaja-lauluntekijään, tyttöseen nimeltä Sia.

Naisen biisit ovat täynnä tunnetta ja mä olen ainakin itse löytänyt itseni Anniskeluravintola Ruman tanssilattialta tanssimassa tietämättäni Clap Your Handsin tahtiin.



Ja tämän biisin mä olen kuunnellut  viimeisten parin päivän aikana noin neljäkymmentä kertaa, että sekin kertoo jo jotakin. Biisin oikeata musiikkivideota en kyennyt lisäämään, vaan saatte tyytyä tälläiseen. Suosittelen kyllä oikean musiikkivideon katsomista, sillä se on erityisen kaunis, hektinen mutta kaunis. (mutta samalla aivan täysin erilainen tuotos, mitä mä olisin itse biisiin tehnyt)


Ja ihan sen takia, että tästä ei tulisi vain yksitoikkoinen päivitys haluan avautua toisestakin artistista, koska
a. viime viikonloppuna varasin kaverin kanssa lennot Pariisiin, tän kuun lopulle ja mennään itseasiassa katsomaan myös My Chemical Romancen keikkaa
b. mä tykkään tanssia tän biiseihin
c. saan jostain syystä tästä musiikista kunnon pariisi-taide-vibat vaikka tämä artisti on alunperin jenkeistä, MUTTA asuu tätä nykyä Pariisissa.

Uffie ja antaa musiikin puhua puolestaan. Artistin last.fm sivustolla (http://www.last.fm/music/Uffie) pystyy lataamaan remixin tästä Pop the Glock -biisistä.




Tälläistä tänään. Huomenna livekatsastan näillä näkymin bändit Nancy, Red Number Two ja Laivue.

Ei kommentteja: