Syysiltojani ovat piristäneet vuoronperään Frank Turner ja Chisu. Ulkona sataa vettä, valoa elämääni tuovat Scandic-hotellin punainen kyltti, katuvalot, hämärä kattovalaisin ja MacBook. No musiikista puhumattakaan!
HC/Punk-taustan omaava Frank Turner ja hänen loistavat lyriikat iski huomaamattomasti, takavasemmalta ja nuoli osui suoraan sydämeen. Sympaattista musiikkia, mies ja kitara. Herran musiikkia tulkitaan usein jonkinmoiseksi folkiksi, kuunnelkaa itse!
(Jostain syystä Frank Turnerin kuunteleminen johdattaa minut kuuntelemaan Elliott Smithiä...)
Ennen viime kesää, ennen kun olin todistamassa tämän erään ihanan naislaulajan live-vetoa Provinssirockissa, olin täysin sitä mieltä etten missään nimeessä ikinä kuuntelisi moista. No kiitokset mahanpohjatunteille, kylmille väristyksille ja liialle samastumiselle, Chisun levyt ovat pyörineet tuosta päivästä lähtien stereoissani enkä mä tahdo päästääkään niistä irti.
ollos hyvvä, minä fiilistelen tätä pimeyttä ja pyrin välttämään syysmasennuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti