Keikkaseurani kanssa päätettiin ottaa rennosti, mennä nauttimaan musiikista ilman suurempaa stressausta eturivinpaikoista. Täten siis saavuimme paikalle vasta seitsemältä ja yllätyimme siitä, että lämppärinä toiminut Starliners oli jo aloittanut soittamaan. Le Cigale on mukavan pieni keikkapaikka, semi-loistava äänentoisto ja kaiken kaikkiaan hyvin tunnelmallinen paikka, punaiset esiriput, punaiset tuolit ja tyylikkäät parvekkeet. Fiiniä verrattuna johonkin Nosturiin, vaikkakin paikkojahan ei voi verrata sillä käsittääkseni Le Cigale toimii myös teatterina (korjatkaa toki jos olen väärässä). Seisoin toisessa rivissä ensimmäisellä parvekkeella ja loistavat näkymät lavalle. Luksusta jos miettii sitä, mitä yleensä joudun keikoilla kokemaan.
Ranskalaisista keikkayleisönä ja järjestäjinä en voi sanoa muuta kuin positiivisia asioita, ilmapiiri oli hyvin rento, vaikkakin useat katsoivat vähän paheksuen kun kaverini kanssa innostuttiin fiilistelemään välimusiikitkin läpi (MIA:aa ja Smashing Pumpkinsia), voi toki olla että tuo johtui kenties housuissani salakuljetetusta puolalaisesta vodkasta vai mistä, mutta silti. Toki harmikseni paikalla ei tehty mitään ruumistarkastuksia, joten olin tavallaan kuljettanut pulloa mukanani piilossa aivan turhaan.
Jotten aivan eksy aiheesta, jota liiankin usein teen, jatkan Starlinersista. Mukavankuuloista musiikkia, hyvin kaunis ääni laulajalla, soittivat jopa coverina Sum 41:n Hell Songin. Bändi jäi mieleeni, vaikka yleensä lämppärit tulee sivuutettua käden heilautuksella enkä aina läheskään jaksa niihin edes keskittyä. Tiedä sitten kuinka suurta suosiota bändi nauttii kotimaassaan Ranskassa, mutta minä mielellään näkisin heidät uudemman kerran livenä.
Toinen suuri yllätys oli se, että My Chemical Romance valtasi lavan jo ilta kahdeksalta. Valot pois (odotettiin jostain syystä toista lämppäriä ja meinattiin lähteä juoksemaan hakemaan kaljaa ennen, mutta ne jäivät ostamatta), bändi lavalla enkä osannut muuta kuin hymyillä. Gerardin eroottiset tanssit, Mickeyn glitter basso, synttärilaulut Frankielle, The Ghost of Youn hidas versio, joku muija yleisöst pääsi laulamaan lavalle Our Lady of Sorrowsin,uusia biisejä (jotka sai mut odottamaan uutta levyä kuin kuuta nousevaa) ja Prisonin aikana jätkät yleisöstä heitti paidat pois laulajan kehoituksesta.
Karjuin ääneni käheäksi ja olin vain iloinen siitä faktasta, että olin juuri siellä, Pariisissa ja että MCR soitti suurinpiirtein kaikki lempparibiisini eivätkä he näyttäneet tylsityneiltä rokkistaroilta, joilta olisi noussut pissi hattuun vaan sen sijaan soittivat kuin viimeistä päivää.
Joku on onnistunut kuvaamaan oikeasti hyvälaatuisen videon keikalta.
settilista löytyypi täältä: http://www.mychemicalromance.com/blog/jeff/paris-fan-tour-reports
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti