Let it snow

Tänään satoi ensilumi, tai oikeastaan ensimmäiset lumihiultaleet leijailivat maahan jo sunnuntaina. Tämä herätti minussa hyvin ristiriitaisia tunteita, kuten päässäni alkoi soimaan tämä biisi...:


...ja mietin minne kaunis syksy hävisi. Onnekseni tämä fiilis ei ainakaan tällä kertaa pysynyt mielessäin pidempää kuin murtosekunnin.

Katsellessani ulos tajusin, että valkoinen maisema sai minut hymyilemään, itseasiassa se hymy taisi kestää kokopäivän. Haaveilin hetken valkoisesta joulusta, kauniista lumimaisemista. Täydellinen talvi näyttäisi ja kuulostaisi tältä (ja perään soitettuna Mewin She Came Home for Christmas):



...toisaalta myöhemmin kun tunsin hyytävän tuulen puhaltavan kasvojani vasten minä suljin silmäni, ajattelin etelän matkaa, rantoja, auringon paahdetta ja kookospähkinöitä. Hukutin itseni ajatukseen viime kesäisestä Roskildestä, siitä lämmöstä, auringosta ja tämän herran esityksestä:



Voisin ehkä olla joskus vähemmän ristiriitainen. Mä pidän talvesta.

Close your eyes and absorb the piece that makes you feel alive.

Minä olen yksi heistä, jotka kuolaavat musiikkilehdet kannesta kanteen, tekevät merkintöjä lehtiin, merkkaavat post-it lapuille tsekkaamisen arvoiset bändit ja niin lukevat lehden useasti kannesta kanteen. Nykyään kun opiskelijaelämä ottaa vallan, ruoka koostuu lähinnä makaroneista, rahat kulutan lähinnä musiikkiin ja muuhun elämiseen, olen kävellyt lehtihyllyjen ohitse vain haaveileva katse silmissäin ja jatkanut kävelemistä nuudelihyllylle. Tänään tein poikkeuksen, ostin Rock Soundin (ehdottomasti lempi-musiikkilehteni tällä hetkellä) jonka kannessa komeilivat My Passion, Young Guns ja Japanise Voyers, edustaja siis kustakin ja herkkuna vielä kaksi levyä ja juliste, josta en oikeastaan muista ketä siinä oli, mutta silti. Nakkasin tapani mukaan ensin eri artistejen biiseistä koostuvan Bugging Your Ears-levyn stereoihin, Of Mice and Men iski, kirjoitin nimen muistiin. Seuraavaksi, skeptisesti kylläkin vaihdoin toiseen lehden mukana tulleseen levyyn, koko albumi nimeltä Leaving Everything Behind bändiltä joka tottelee nimeä Flood Of Red.

Ensimmäinen kuuntelu ja mä olen myyty, maailma näyttää erilaiselta, mä rakastuin. Bändin kohdalla mä koin heti ensimmäisten sointujen kohdalla samaa kuin tunsin silloin kun tutustuin Circa Surviven musiikkiin kun lehdet tippuivat maahan vuosia sitten. Suosittelen lämpimästi.

I wear shoes so I can run

Hetken aikaa meinasin alkaa kirjoittamaan englanniksi, sillä nykyään tuntuu olevan harvassa kun kirjoitan oikeasti yhtään mitään järkevää äidinkielelläni eli suomeksi. Last.fm:n suositusten perusteella ja kauniiden lyriikoiden perusteella päätin vihdoinkin tutustua australialaiseen laulaja-lauluntekijään, tyttöseen nimeltä Sia.

Naisen biisit ovat täynnä tunnetta ja mä olen ainakin itse löytänyt itseni Anniskeluravintola Ruman tanssilattialta tanssimassa tietämättäni Clap Your Handsin tahtiin.



Ja tämän biisin mä olen kuunnellut  viimeisten parin päivän aikana noin neljäkymmentä kertaa, että sekin kertoo jo jotakin. Biisin oikeata musiikkivideota en kyennyt lisäämään, vaan saatte tyytyä tälläiseen. Suosittelen kyllä oikean musiikkivideon katsomista, sillä se on erityisen kaunis, hektinen mutta kaunis. (mutta samalla aivan täysin erilainen tuotos, mitä mä olisin itse biisiin tehnyt)


Ja ihan sen takia, että tästä ei tulisi vain yksitoikkoinen päivitys haluan avautua toisestakin artistista, koska
a. viime viikonloppuna varasin kaverin kanssa lennot Pariisiin, tän kuun lopulle ja mennään itseasiassa katsomaan myös My Chemical Romancen keikkaa
b. mä tykkään tanssia tän biiseihin
c. saan jostain syystä tästä musiikista kunnon pariisi-taide-vibat vaikka tämä artisti on alunperin jenkeistä, MUTTA asuu tätä nykyä Pariisissa.

Uffie ja antaa musiikin puhua puolestaan. Artistin last.fm sivustolla (http://www.last.fm/music/Uffie) pystyy lataamaan remixin tästä Pop the Glock -biisistä.




Tälläistä tänään. Huomenna livekatsastan näillä näkymin bändit Nancy, Red Number Two ja Laivue.