Like a lady

Vikingarna kommer! Siinä yksi yleishyödyllinen lausahdus, jonka voi huudahtaa milloin tahansa kun menee Ruotsiin. Mutta oikeastihan aion kirjoittaa jälleen kerran ruotsalaisesta musiikista, eli Ruotsi-sarjan 4. osa on kyseessä.



The Sounds on varmaan mulle tärkein Ruotsista tuleva bändi heti The Arkin jälkeen. Ja bändin ensimmäinen levy Living in America (2003) on edelleen mulle yksi tärkeimmistä albumeista.



The Sounds on perustettu vuonna 1998 ja bändiin kuuluvat Maja Ivarsson, Felix Rodriguez, Johan Bengtsson, Jesper Anderberg ja Fredrik Nilsson.



The Sounds on myös mahtava livebändi, oon nähnyt yhtyeen kolme kertaa livenä, aina festareilla. Provinssi '08, Ruissi '09 ja Ruissi '10.



The Soundsin toinen albumi on siis Dying to say this to you (2006).



En ollut aluksi yhtään varma, tykkäänkö The Soundsin kolmannesta levystä Crossing the rubicon. Mulla kesti enemmän aikaa niin sanotusti sisäistää se levy, mutta nykyään pidän siitä hyvin paljon. Ja onhan se ainakin mun mielestä erilainen levy kuin aiemmat kaksi.



Lisäksi mun mielestä Maja on yksi parhaimmista naislaulajista ja Maja on ihan loistava!

www.myspace.com/thesounds

Ja sitten postaukseni toiseen bändiin, joka on Sahara Hotnights.



Hangin' on mun ehdoton lempibiisi Sahara Hotnightsilta, se on levyltä Kiss & Tell.



Sahara Hotnightsiin kuuluvat Maria Andersson, Jennie Asplund, Johanna Asplund ja Josephine Forsman.



Bändi on julkaissut viisi albumia: C'mon let's pretend (1999), Jennie Bomb (2001), Kiss & tell (2004), What if leaving is a loving thing (2007) ja Sparks (2009). Sparks koostuu cover-biiseistä.



Sahara Hotnights on mun mielestä tosi hyvä bändi ja haluaisin nähdä heidät vielä livenä! Tykkään tästä bändistä kun mun mielestä tässä musiikissa on kivaa energiaa ja kuuntelenkin tätä aika usein kun oon hyvällä tuulella.



www.saharahotnights.com
www.myspace.com/saharahotnights

You've got the face on

Mulla on joku kummallinen Arctic Monkeys-kausi meneillään. Oon kuunnellut monta päivää putkeen melkeen vaan tätä bändiä. No ei siitä tietenkään mitään haittaakaan ole, koska ihan loisto bändi! Muistan kun ostin Arctic Monkeysin ekan levyn melkein heti kun se oli ilmestynyt, jonkun lehdessä olleen hyvän arvostelun perusteella. En oo kyllä katunut ostostani. Jännä, kun joistain levyistä muistan oikeen tarkalleen milloin ja mistä oon ne ostanut, ja toisista taas en yhtään muista.



Mardy Bum on mun all time favourite Arctic Monkeys biisi!



Favourite Worst Nightmarelta lempparini on Fluorescent Adolescent.



Ja When The Sun Goes Down on toinen suosikki Whatever People Say I Am, That's What I'm Not-levyltä. Tykkään muuten levyn nimestäkin!



Mulla ei vielä ole Arctic Monkeysin uusinta albumia Humbug, vaikka mun on pitkään pitänyt hankkia se. Mutta jouluhan on kohta tulossa ;)

nostalgiaa ehkäpä

Olen hyvin tietoinen faktasta, että kello lähentelee puoli kahta yöllä ja olen edelleen hereillä. Tähän on hyvä syy, sillä minuun iski suuri halu nostalgisoida tennari-vuosiani ja sehän tapahtuu parhaiten vain yksinkertaisesti kaivamalla esiin levyt, jotka kulutin puhki teini-vuosinani (en toki halua tässä nyt julistaa samalla olevani vanha, sillä näin ei ole. Olen iki-teini whatsoever, ainakin nuorelta näyttävä, todisteena se, että en pääse minnekään sisälle ilman papereita). Voisin luetella tähän hyvinkin useat bändit, mutta haluan pysytellä niissä neljässä, joiden musiikkiin mä uppouduin, jotka olen kaikki yhtä lukuunottamatta nähnyt useasti livenä paikallisilla festareilla ja niin, nämä bändit saivat minut vakuuttumaan, että suomalainen musiikki elää ja vaikka yleisössä olisi lisäkseni vain kaksi muuta, se ei suinkaan (aina pakollisesti) vaikuta keikan laatuun.


Luomakunta


Ensimmäinen keikka, jonka näin ja vieläpä maksoin sen pari euroa pääsymaksua oli Luomakunta. Herrat ovat kotoisin alunperin Heinolasta ja neljä vuotta takaperin vannoin, että tämä bändi loistavin ikinä. Vaatekaapistani löytyy edelleen bändin kaksi paitaa ja levy-hyllystäin löytyy bändin tuotanto Alta, Liitos ja Raina- nimiset albumit, joista viimeisintä ainakin voisin suositella. Aina kun mieleni tekee muistella vanhoja, mä laitan Luomakunnan soimaan ja nauran sille, että miksi pitikin käyttää niin paljon meikkiä. Mutta juu, Luomakunta oli kova juttu.
http://www.luomakunta.com/

Ratas


Ystävääni saa kiittää siitä, että tutustuin tähän bändiin.  Mä pidän näiden biisien tunnelmallisuudesta ja lyriikoista. Muistan kun mä näin tämän bändin livenä ja satoi kaatamalla vettä ja toivoin, että ne soittaa sen biisin, jossa lauletaan minun on saatava tuntea, lisää tätä likaista kurjuutta, lisää kipeitä iskuja, en ole omasta tahdosta sinulle vain pisaroita ilmassa, jotka kyllä kuivuvat ilmassa, sä et voi muutakaan. (et muutakaan). Allekirjoittaneen mielestä Ratas voisi olla hyvin paljon tunnetumpi bändi mitä se ompi. http://www.ratas.fi/

Kerho


Olin aikoinaan suuri Kerho-fanikin. Löysin pari kuukautta sitten bändin Oikku ep:n kirpputorilta ja hihkuin suurinpiirtein ilosta. Pirun hyvä live-bändi myös. http://www.pajularecords.com/kerho/

Varjo


Varjoa minä kuuntelen edelleen, aktiivisemmin kuin muita listassani olevia bändejä. Loistavaa fiilistelymusiikkia, harmittaa kun en pysty tätä bändiä ikinä näkemään livenä, sillä koko bändin tarina valitettavasti kirjoitettiin loppuun parisen vuotta sitten. Tämä ei tietenkään estä Varjon kuuntelemista. Kuka korvaa poistetun sydämen- pitkäsoitto on sanoinkuvaamattoman tärkeä minulle. http://varjo.anteeksi.net/

Tämän biisin jälkeen on hyvä mennä vihdoinkin nukkumaan.