Avasin tänään onnellisena twitterini (kyllä omistan moisen) ja ensimmäisenä silmiini pongahti sana LOVE ja tämä musiikkivideo ja tuhannet lausahduksen pääni sisälläin, miksi tää laulaa näin, tykkään tästä, en tykkää tästä, mitä tää musiikki on, törkeen addiktoivaa, samalla sellaista että haluan vain sulkea samantien. Ristiriitaisia tunteita. Mitä enemmän tätä biisiä ja bändiä kuuntelee sitä enemmän se iskee tajuntaan, sanoisin että minuun iskee grungehtava (ihmiset jotka ovat erimieltä sanokoot sen nyt!) laulu ja se, että kun mä kuulin tän biisin tiesin 100% millaisina hetkinä No Future No Past pitää kuunnella, kun on harmaa olo. Ei osaa päättää mihin menisi, kaikki tuntuu turhalta tyhmältä ja harmaalta, mutta samalla pohjalla paistaa valo, kuten aina yleensä se tekee. Cloud Nothings valtaa Tavastian 21. toukokuuta, ja samoiten levykaupasta voi noutaa itselleen yhtyeen kolmannen (ja jospa aikaisempiakin jos niitä paikalla on) albumin, joka kantaa nimeä Attack on Memory.
Mitä mieltä jengi on tästä ylistetystä bändistä? Sleep Party People on toinen kokoonpano joka hämmentää minua valtavasti, mutta sen takia onkin niin pirun hieno bändi.
Lopuksi julistan hetkellisen vihani spotifyta kohtaan! Suomeen palattuani ohjelma ei ole suostunut toimimaan ja toimisi vain ja ainoastaan maksutietojen antamisella. Jos joku tietää kuinka tämän voi parantaa, otan kaikki tiedot vastaan onnellisena! Ja toisekseen jokin mättää tämän blogin layoutissa pahastikin tai sitten koneeni on jumittava yksilö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti