Nyt on hiukan opiskelu/kesätyö/liianmontaasiaatehtävänä-stressiä. Siispä yritin miettiä sopivaa biisiä tilanteeseen ja semmoinen löytyi. Tässä mun päivän biisi:
Ainiin, oon vakuuttunut siitä, että niskakipuni johtuu painavien koulukirjojen raahaamisesta mukana.
Mutta, nyt Skins, koska eihän enää tähän aikaan voi keskittyä opiskeluun ;D
16. maaliskuuta 2011
13. maaliskuuta 2011
you cannot destroy me
Lähtölaskenta alkakoot ja oloni saa tuntua kuin fanitytöltä KYLLÄ. Tasan viikko tapahtumaan nimeltä Hartwall Areena tuhansia kiljuvia faneja, hysteriaa, Gerardin lanneliikkeitä JA toki eräs niistä bändeistä jotka merkkaavat minulle maailman (ja emo-läpät menevät tässä vaiheessa kuuroille korville! ) eli My Chemical Romance valloittaa Suomen Danger Days-kiertueellaan. Vaikka itse todistin bändin marraskuussa Pariisissa Le Cigale nimisessä mestassa, odotan tulevaa Sunnuntaita aivan järjettömästi. Hartwall paikkana pelottaa aikamoisesti suuruuden takia, olenhan siinä kyseisessä paikassa todistanut vain niinkin pientä bändiä kuin Metallicaa.
Olen jo etukäteen positiivisesti yllättynyt siitä, että lämppärinä toimii Iconcrash, jonka olen aikoinaan 16 vuotiaana todistanut rankassa vesisateessa ja ukkosessa ulkona puistossa livenä ja esityksestähän muistan sen että kesken biisiä laulaja huusi perkele. Mutta musiikin kannalta pidän pidän ehdottomasti.
My Chemiä, näin tuttavallisemmin sanottua, miettiessä tekisi mieli alkaa kunnolla fanityttöilemään. Bändi kävi viimeksi vuonna 2007 Suomessa, heinäkuun alussa, ja se oli yksi niistä harvoista päivistä kun paistoi aurinko täydeltä taivaalta.
Jotkut HC-fanit menivät jonottelemaan jo suurinpiirtein viikkoa ennen itse keikkapäivää ja saa nähdä mitä tänä vuonna tapahtuupi muiden jonottamisen suhteen.
Itsehän en aio mennä jonottamaan laisinkaan koska istumapaikka on hallussa. Taidan muutenkin olla vähän liian vanha tuollaiseen HC-jonotukseen, vaikkakin viime vuonna tuli jonotettua 7 tuntia ulkona pakkasessa Billy Talentiin (never again!!).
Tulkoot ensi sunnuntai nopeasti ( ja olkoon minä silloin täysin terve!). Summertime on biisi jonka haluaisin eniten kuulla livenä.
Olen jo etukäteen positiivisesti yllättynyt siitä, että lämppärinä toimii Iconcrash, jonka olen aikoinaan 16 vuotiaana todistanut rankassa vesisateessa ja ukkosessa ulkona puistossa livenä ja esityksestähän muistan sen että kesken biisiä laulaja huusi perkele. Mutta musiikin kannalta pidän pidän ehdottomasti.
tahdon takaisin Pariisiin!
My Chemiä, näin tuttavallisemmin sanottua, miettiessä tekisi mieli alkaa kunnolla fanityttöilemään. Bändi kävi viimeksi vuonna 2007 Suomessa, heinäkuun alussa, ja se oli yksi niistä harvoista päivistä kun paistoi aurinko täydeltä taivaalta.
Jotkut HC-fanit menivät jonottelemaan jo suurinpiirtein viikkoa ennen itse keikkapäivää ja saa nähdä mitä tänä vuonna tapahtuupi muiden jonottamisen suhteen.
ja nämähän ovat vain jtn randomien videoita joita tänne lisäsin
Itsehän en aio mennä jonottamaan laisinkaan koska istumapaikka on hallussa. Taidan muutenkin olla vähän liian vanha tuollaiseen HC-jonotukseen, vaikkakin viime vuonna tuli jonotettua 7 tuntia ulkona pakkasessa Billy Talentiin (never again!!).
Tulkoot ensi sunnuntai nopeasti ( ja olkoon minä silloin täysin terve!). Summertime on biisi jonka haluaisin eniten kuulla livenä.
12. maaliskuuta 2011
do you know the way that I can?
Kipeänä koen vaikeuksia musiikinvalinnassa, mitä kuunnella silloin kun kaikki muu pitäisi jättää pois mielestä liittyen arkipäiviin ja silloin kun ei oikeastaan tajua mistään mitään muutenkaan? Kuljin tieni Kentin Vapen och Ammunition (mun kevät-fiilistely musiikkia) soundeista Sigur Rós Með suð í eyrum við spilum endalaustin kauniista sävelistä (jotka eivät kuitenkaan ollut juuri se mitä hain olotilaani) helpoksi havaitulle tielle, mikä on näin jälkeenpäin ajatellen hyvin looginenkin valinta. Tätä kuuntelin kuusi vuotta sitten silloin kun viimeksi makasin näin kuumissa kuumeissa. Smashing Pumpkinsin Adore. pure genious sanoisinko. Synkkää, mutten liian kanssa, kaunista kaunista! Tarpeeksi jumittunutta, tarpeeksi mukavia elektro-soundeja ja kaiken kaikkiaan hyvin rauhallinen kokonaisuus. Mä en ainakaan kykene edes ajattelemaan muuta maailmaa (vaikka en olisikaan kipeä) kuunnellessani tätä albumia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)