The White Stripes fever

Joo. Oltiin tänään katsomassa Rakkautta ja Anarkiaa-leffafestareilla toi The White Stripesin Under great white northern lights-dokumentti. Oli kyllä hyvä! I like. Olin muutenkin ajatellut ostaa sen DVD:n, ja nyt ainakin tiedän mitä saan. Ja oli kiva nähdä se leffassa isolta valkokankaalta. Ja siis tietysti tärkeintähän on se, että The White Stripes on ihan älyttömän mahtava bändi! Sekä Jack White että Meg White ovat molemmat mielestäni ihan tosi taitavia ja jos soittaisin rumpuja niin mun esikuva ois varmaankin Meg.

www.whitestripes.com

Ai niin, kannattaa myös tsekata eräs Jack Whiten sivuprojekteista, nimittäin The Dead Weather.

Huomenna laitankin mp3-soittimen täyteen White Stripesia...

päivän biisi 20/9/10

syysiltoihin

Syysiltojani ovat piristäneet vuoronperään Frank Turner ja Chisu. Ulkona sataa vettä, valoa elämääni tuovat Scandic-hotellin punainen kyltti, katuvalot, hämärä kattovalaisin ja MacBook. No musiikista puhumattakaan!

HC/Punk-taustan omaava Frank Turner ja hänen loistavat lyriikat iski huomaamattomasti, takavasemmalta ja nuoli osui suoraan sydämeen. Sympaattista musiikkia, mies ja kitara. Herran musiikkia tulkitaan usein jonkinmoiseksi folkiksi, kuunnelkaa itse!





(Jostain syystä Frank Turnerin kuunteleminen johdattaa minut kuuntelemaan Elliott Smithiä...)


Ennen viime kesää, ennen kun olin todistamassa tämän erään ihanan naislaulajan live-vetoa Provinssirockissa, olin täysin sitä mieltä etten missään nimeessä ikinä kuuntelisi moista. No kiitokset mahanpohjatunteille, kylmille väristyksille ja liialle samastumiselle, Chisun levyt ovat pyörineet tuosta päivästä lähtien stereoissani enkä mä tahdo päästääkään niistä irti.





ollos hyvvä, minä fiilistelen tätä pimeyttä ja pyrin välttämään syysmasennuksen.